Kuulumisia ja varustepohdintaa


Noin lyhyesti ilmaistuna meille kuuluu oikein hyvää: elämä pyörii samaa tasaista arkea, mitä viimeiset kuluneet kuukaudet. Kevätaurinko alkaa lämmittää ja hevoset saavatkin kylpeä auringossa välillä aamusta iltaan. Kovasti jo päivä pitenee.


Kuten varmasti kaikille muillekin - ainakin kengättömien hevosten omistajille - eniten päänvaivaa aiheuttaa tämä jatkuva plussakelin ja pakkasen välillä sahaaminen. Onneksi pojilla on tuo reilun kahden hehtaarin tarha, joten edelleen siellä on pitävää pohjaa päästellä kiitolaukkaa ja harrastaa painileikkejä. Mutta kyllähän käytetyt kulku-urat ovat ihan peilijäässä.. Tallinpitäjä onkin tilaillut sepeliä ja hiekotuksia pihaan ja tarhoihin, mutta kovasti alkaa olla kuulemma sepelitkin lopussa. Ei taideta olla ainoita, joita sama ongelma vaivaa.

Tarttetsää apua? Me ollaan tässä ihan sua varten!

Päivänokosilla pakkasessa.

Tein ehkä yhden elämäni parhaista hankinnoista, kun vihdoin ja viimein kävin ostamassa Icebug-nastakengät! Eihän tässä olekaan kun muutama vuosi vierähtänyt niitä kuolatessa. Kuitenkin kun koko lopputalveksi on ilmeisesti uumoiltu tämänkaltaisia kelejä, oli lopulta pakko taipua. Arvatkaapa muuten kuinka noloa oli marssia urheiluliikkeeseen ja totta kai saman tien myyjän juttusille, kun ei kurkusta lähtenyt pihaustakaan ääntä! Tässä on viikkotolkulla mennyt aikaa sairastaessa, ja pari viikkoa tuli saikkuakin vieteltyä. Onneksi kengät kuitenkin löytyivät helposti, ja jotenkin ymmärsimme toisiamme, vaikka hauskaa näytti myyjälläkin olevan, kun yritin naama punaisena saada asiani perille ilman puhetta :D





Kehtaankohan muuten edes mainita; pari päivää nastakenkien hankinnan jälkeen, kun ekaa kertaa laitoin taas tavalliset kengät jalkaan, selvisin ehkä kymmenen metriä kotiovelta ja lensin perseelleni! Mitä opimme tästä? Älä totuta itseäsi liiallisiin mukavuuksiin, tai et osaa enää elää ilman ;)


Hammastarkastus, suu auki kiitos!

Omien kenkien lisäksi myös Nemon garderoobi on saanut täydennystä! Bongasin sattumalta eräällä tutullani myynnissä olevan ännensatulan tässä ihan lähistöllä. Pakkohan se oli hakea kokeiltavaksi. Kävi vielä mieletön tuuri, kun sain ammattilaisen ja itse samoja satuloita myyvän henkilön testaamaan satulan sopivuuden. Ja sehän istui kun nakutettu. Päätös oli miltei sillä hetkellä tehty, kun oman takamukseni ensi kertaa satulaan laskin. Teki vaan mieli lähteä saman tien heittämään parin tunnin maastovaellus, niin ihana tuossa penkissä oli istua. Pitkään mietin ja pohdin, mutta en vaan raaskinut viedä satulaa takaisin sovituksen jälkeen. Mikä tuuri voi käydä, että heti ensimmäinen satula jota hevoselleen kokeilee, istuu kuin nakutettu ja on vielä kuin omalle takapuolelle tehty? Pakkohan siitä on pitää kiinni.

I'm in love!

Nemo haluaa antaa pusuja.

Rousku yhteislenkin jälkeen.

Myös valjaat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Olen maininnutkin, että Nemon länget ovat sille liian ahtaat ja uudet länget on pakko hankkia. Aiempien työhevosammattilaisten kanssa käymäni keskustelun perusteella ajatuksissa oli vaihtaa Tärnsjön länget jenkkilänkiin. Ne ovat itse asiassa jopa paremmat kuin Tärnsjöt, joten pelkkä längen vaihtaminen ja muiden valjaiden osien säilyttäminen olisi ehkä paras mahdollinen ratkaisu mitä voi tehdä. Nyt alkuvuodesta valjaat ovat alkaneet ajossa hinkata Nemon lapoja, mitä ei aiemmin ole tapahtunut. Tämä olikin ehkä se viimeinen niitti, joka sai minuun vauhtia.

Valmiina kuin partiopojat!

Kukkuu, äitiiii, mä oon täällääää, näätkö, mulla on tylsää, tuu tännee...!

Laitoin viestiä työvaljaita itsekin valmistavalle Lappalaisen Samille, ja tuo vastasikin saman tien ja sovimme treffit tallille heti seuraavaksi päiväksi! Vautsi mitä toimintaa! Sami kävi siis katsomassa Nemon valjaiden sopivuuden ja mitä niille olisi tehtävissä. Ensimmäinen ehdotus Samilta tulikin vaihtaa harjustinremmi pidemmäksi. Tämä saattaisi riittää?! Hiertävät osat puolestaan johtuivat siitä, että nahan tikkaus on niin pinnassa, että tikki on hiertänyt karvan rikki. Nyt kun talvella on ajettu selvästi raskaampaa lenkkiä reen kanssa pellolla ravaillen, on tuo vedossa tapahtuva liike saanut karvojen katoamisen aikaiseksi.

Tehdäänkö siitä sittenkin jenkki??

Samilla oli mukanaan myös jenkkilänkien patja, mutta se oli Nemolle liian pieni. Muistaakseni tuo mittasi Nemon länkikooksi 22 tuumaa, ja tämä mitä sovitimme oli kokoa liian pieni. Nemolle oikea koko olisi siis 22-24 tuumaa, ja mikä parasta, se antaa vielä vähän kasvun varaa. Sami laittoikin tällaisen längen tilaukseen seuraavan tilauksensa matkassa, mutta en vielä tiedä, onko meillä sille tarvetta.

Vein nimittäin harjustinremmin sekä nuo hiertävät nahkaosat suutarille. Sain pidemmän remmin tilalle ja pinnassa olleet tikkaukset poistettiin ja ommeltiin uudet tilalle. Kävin nuo eilen hakemassa, joten nyt pitäisi päästä testaamaan, auttaako pelkkä remmin pidennys länkien parempaan istuvuuteen. Toivottavasti näin olisi, niin meillä ei olekaan tarvetta längen vaihdolle!



Ja jos ei ole, on siellä Samilla valmiina odottamassa oikean kokoinen jenkkilänki, jonka hän saa tulla sitten "asentamaan" paikoilleen. Erilaisen längen kanssa ei taas tiedä, ovatko rahkeet oikean mittaiset, mutta onneksi niitäkin pystyy sitten jatkamaan tarvittaessa. Mäkivyön kanssa on vähän sama homma. Se on tällä hetkellä Nemolle juuri eikä melkein oikean kokoinen ja oikealla paikalla. Viimeisissä rei'issä! Ihan taatusti tuo hevonen tulee vielä kroppaansa kasvattamaan, jolloin myös mäkivyöt jäävät pieniksi. Niissä on kuitenkin varaa tehdä vielä muutama reikä remmeihin lisää, ja jos mitta loppuu kesken, ei muuta kuin uudestaan suutarille käymään..

On se vaan niin äitinsä näköinen!

Oli muuten aika mielenkiintoista tuo suutarilla asiointi. Ei taida ihan tällaiset järeää nahkaa olevat hevosvarusteet olla se perustilaus, mitä asiakkaat tuovat. Hän kysyikin minulta, kun hain osia pois, että eikö näihin ole mitään valmiita remmejä tilattavissa? Mitäpä siihenkään toteamaan, kun kyseessä on ruotsissa valmistettu kokonainen työvaljaspaketti, mistäpä niihin varaosia haeskelemaan.. Etenkään, kun koko valjaita ei enää edes valmisteta. Onneksi on olemassa valjasseppiä ja suutareita, jotka osaavat tehdä ihmeitä nahalle.

Leikki on lasten työtä!

Ja sitä kyllä jaksetaan harrastaa :D

Joka ikinen päivä..

Nemon ratsuharkkoihin mahtui jo pieni yhteislenkkikin yhdessä Paten ja Rouskun kanssa. Alunperin nämä kaksi olivat lähdössä maastoon, mutta kun sain taluttajan matkaan ja tilaisuus oli, niin käytiinpä myös Nemon kanssa kävelemässä pieni rinksa poikien perässä. Vaikka toteutus sujui ihan ok mallikkaasti, niin eipä tämä mikään kuningasidea ollut. Eihän Nemo edes nähnyt tai kuullut kuskia selässään, kun keskittyi vaan painamaan täyttä höökää kavereiden perään. En halua tätä mielentilaa yhdistää hevoselle uuteen asiaan, joten jatkossa tulemme kyllä tekemään ratsuhommia ilman muita hevosia. Tai ehkä Pate saattaisi juuri mennäkin, kun nämä viettävät päivänsä yhdessä. Mutta ensin treenataan kuitenkin ratsastajaan ja apuihin keskittymistä, ennen kuin lähdetään tarkoituksella kiihdyttämään mielialaa muiden heppojen perään..


Kiia laittaa ratsuaan kuntoon.

Kiiakin pääsi pitkästä aikaa Elsan selkään käydessään pellolla ratsastamassa pienen lenkin. Elsalla olisi virtaa riittänyt ja välillä tuo yrittikin köpötellä pientä ravipätkää. Elsa on kyllä niin maan mainio poni, ettei sitä voi kun ihastella. Ja hienosti Kiia pärjäsi miltei itsenäisesti ponin kanssa, että jos ponilta löytyy temperamenttia niin kyllä tytöltäkin tarvittaessa!

Kukkokiakuu!

Martan ilme, kun se kuolaa pupupaistia aidan takaa.. Voi raasua.

Tallin pörröisin asukki!

Vähänkö oon söpö. Ekat pupunpoikaset tälle keväälle onkin jo syntyneet, mutta eivät vielä ole tulleet pesästä ulos.

Viljo-lammas. Tilda-vuohen rikoskumppani :D

Valmiina koitokseen.

Totista touhua tämä ratsastaminen.

Elsa ainakin paahtaa menemään niin keskittyneenä ;) 

Pojille tuli kiire juosta aidan taa, kun bongasivat rinsessaponin liikenteessä.


Harvinainen tilanne, että Nemo seisoo taka-alalla! Yleensä Pate on se, joka tyytyy seuraamaan sivummalta.

Ja vielä kaunis herasilmäinen ex-ravuri Tuire lenkille lähdössä.

Ihan liian monta ekaa kertaa yhdellä kertaa


"Koska oot viimeksi ratsastanut itsenäisesti pitkin peltoja 4-vuotiaalla orilla, 
jolla ei koskaan aiemmin ole varsinaisesti ratsastettu?"

"No en kyllä koskaan..." 


Nuorten hevosten elämässä ekoja kertoja vaan riittää! Niitä tulee välillä jopa päivittäin tai viikottain, tavallisesti ehkä vähän harvemmin, mutta näin nelivuotiaan hevosen elämään ekoja kertoja on mahtunut jo vaikka kuinka huikea määrä. Ja silti niitä vaan riittää! Ja mikä parasta - edessä on vielä vaikka kuinka ja paljon!

Yleensä toki aina pyritään siihen, että hevoselle uudet asiat ovat helppoja ja tulevat ikään kuin kerroksittain vanhan lomassa yksi uusi juttu kerrallaan. Ja toki näin on tehtykin, mutta tällä kertaa kun mukaan liitettiin kaiken muun lisäksi uusi ratsastaja, olikin jo ihan liian monta ihanaa upeaa ekaa kertaa yhdellä kertaa! Muun muassa Emilian ensimmäinen kerta vuonohevosen selässä.

Vieraileva tähti on siis aiemminkin täällä esiintynyt ja aiemmin omaa Tähtisafiiri-blogia kirjoittanut Emilia. Emilialla on Nemon ikäinen irlannincobtamma, joten hyvin samankaltaista on tämä meidän hevostelumme.

Nemo nuuskuttaa et kenen mukaan mä täältä oikein lähdin..

Söpö!

Olen vähän kaipaillut apuja Nemon kanssa ratsuharkkoihin. Yksinäni olen muutamaan kertaan tehnyt sen verran mitä pystyn; harjoitellut selkäännousuja ja kävellyt muutamaa askelta ympäri pihaa. Nemo toki osaa pysähtyä, peruuttaa ja kääntyä, mutta pohkeista se ei ymmärrä tuon taivaallista. Paremmin onnistunutta ratsuharjoitusta varten on siis tarpeen ollut saada joku kävelemään mukaan ja tarvittaessa auttaa liikkumaan eteenpäin.

Ratsu-reipas valmiina jokseenkin epäluuloisen näköisenä :D
Sain sitten Emilian matkaani ja kysyinkin häneltä, haluatko hypätä selkään vai kävellä mukana? Tuo halusi testata miltä länkkäsatula tuntuu istua, joten ei muuta kuin kyytiin! Emilian ensimmäinen kerta lännensatulassa. Lähetinpä sitten saman tien lyhyen talutuspätkän jälkeen tämän parivaljakon itsenäisesti pyörimään pitkin peltoja.. Ja niin hienosti meni!

Lähtötunnelmia!

Tiivistettynä voisi sanoa, että 13.2.2017 oli Nemon ensimmäinen varsinainen ratsastuskerta!

Kiitosta ja kehuja sateli tiuhaan.


Siis ei kai tää hevonen mitenkään leveä ole häh?

Vaikka Nemo toki mieluusti kävelisikin vaan minun perässäni, hyvin hän suostui myös kulkemaan pois päin.

Niin rentona ja tyytyväisenä koko ajan.

Valaistuksen kokenut ratsastaja??

Hevonenkin näyttää itseensä tyytyväiseltä!

Ja taas vaan kehut jatkuu.

Söpö!

Mielenkiintoinen venytys alamäkeen.

Ja hei: Nemon eka ravi ratsastajan kanssa! Ei ole edes Kiia aiemmin selässä istunut ravissa.

Hän puksutteli niin kiltisti mamman luo ja Emilia vaan nauroi kyydissä.

Lörppähuuli jälleen kerran lörpällään <3

Ai että tää keli! 

Kääntyy kääntyy..

Terhakkaana kohti mäen huippua.

Hieno pieni wannabe-länkkäratsu <3


Arvatkaa vaan kuinka paljon nautin, kun tässä kelissä näissä maisemissa
sain kuvata hymyilevän iloista ratsastajaa niin tyytyväisen rennon hevosen selässä! Kiitos vielä Emilia!