Onnea Lotta 26v!


Kevyt höntsäily muorin kanssa kuluneella viikolla. Emilialle kiitos kuvasta.

Kamalan nopeasti päivät taas vierivät, eikä blogille ole tuntunut löytyvän aikaa. Ei sitä ole kyllä nytkään, sillä pian täytyy taas suunnata auton nokka kohti Pirkkahallia ja Hevoset-messuja.

Lotan synttäreitä vietettiin jo pari päivää sitten eli 6.4.. Muori herkutteli porkkanoilla ja leivänkannikoilla :) 

Pitkää ikää ja vielä onnellisia yhteisiä vuosia tämän rakkaimman turbomummon kanssa toivoen! ♥

Jo aiemminkin nähty kuva, mutta muistona tässä 6-vuotias Lotta <3

Yksi jalostusori vs. neljä pikkuoria



"Kautta aikojen kaksintaistelut ovat viihdyttäneet ihmiskuntaa." Kumpi voittaa, yksi aikuinen jalostusori vaiko neljä 2-vuotiasta pikkuoria? Ehdotetaanko aiheeksi uuden Versus-ohjelman kuvauksiin?

No selväähän se oli, että aikuinen ori vie voiton, mutta eivät todellakaan helpolla teinipojat häntä päästäneet!

Käväisin kuluvalla viikolla vuonohevos- ja luomutila Yli-Tokolla vierailemassa, ja juuri sopivasti oli ohjelmassa laumojen uudelleensijoittelu. I-palkinnon ori Kotalan Rocker sai riesakseen teinipoikien vahtimisen tammojen päästessä rauhassa keskittymään pian edessä oleviin varsomisiin. Kesän koittaessa Roketti pääsee takaisin tammojensa luo, kun teinit joutuvat jatkamaan poikaporukassa. Tasan ei käy onnen lahjat.

2-vuotiaita oreja.

Upea tasainen porukka!

Ensin kentälle vietiin 2-vuotiaiden oriiden lauma: Hercules Foss, Viking Foss, Valtter Foss sekä Trollman Foss. Kaikki nämä ovat norjalaisen "Rosmon" (Rudsmo Råssar) jälkeläisiä. Ihan mielettömän hieno ja tasainen ryhmä, ei voi muuta sanoa! Rosmo on kyllä upea ilmestys itsekin, ja etenkin luonteeltaan täysi kymppi. Onneksi se vietti pari kesää Suomessa tammoja astumassa, mielenkiintoista nähdä, mitä sen jälkeläisistä aikuisena vielä tuleekaan.

7-vuotias ori Kotalan Rocker saapuu paikalle.

*varoitus* kuvatulva alkaa tästä *varoitus*

Teinit hyökkäsivät ihan tosissaan Roketin kimppuun.

Taisivat kaikki vuorollaan ja välillä yhtä aikaa käydä isottelemassa uudelle tulokkaalle.


Neljä pikkupoikaa yhden ison kimpussa. 

Totta kai Roketti kiljui mukana ja laittoi kakaroille kampoihin.

Urhoollisesti se otti vastaan pikkupoikien iskut.

...ja niskanahoissa roikkumiset.

Kumpi meistä on isompi?

Sehän selviää vaan kokeilemalla.

Tämä yksi teinipoika etenkin piinasi Rokettia ihan loputtomiin.

Herra joutui oikein tosissaan puolustautumaan.

Näin näytetään kakaroille mistä kana pissii.

Huh huh, hikistä hommaa.

"Siis vieläkö se jaksaa??"

"Pakkohan sitä on napata kaulasta kiinni."

"Ja nyt aloillesi käyttäydy!"

Ehei, mikään ei riitä, uudelleen päälle vaan.

Toisinaan on vaan parempi väistellä iskuja.

Ja antaa samalla mitalla takaisin, kun aika on otollisin.

Välillä kiusaaja vaihtui, mutta rauhaa ei Roketti saanut.

Näppärästi nousi tassu noilla nuorukaisilla.

Mutta kyllä se on Roketti, joka sanoo viimeisen sanan!

Ihan turha edes yrittää isotella.

On se vaan kaunis ori. Ollut jo pienestä pitäen.

Taas laitetaan pikkujätkiä kuriin.

Piemi mies ja taustalla vähän isompi mies.

Turha yrittää selkään hyppiä!

Neljä versus yksi. Aika reilua.

Hyökätään yhdessä!

O-ou, karkuuuuuun.


Yleinen härdelli käynnissä.

Hetki voidaan olla kaikki ihan nätistikin.

Mutta vain hetki.

Eiköhän se ole päivän selvää, ketä täällä kuunnellaan??

Hei mitä te juoruutte, kertokaa mullekin!

Jos nostaa käpälän ylös, voi olla vielä vähän isompi.

Hiestä litimärkä, mutta pakko on vaan taistella.

Ylipaino on ylivoimaa :D (no ei kyllä ole edes ylipainoinen)

Teinipoika väistyy kiltisti.

Ja joku kehtaa väittää, ettei vuonis kykene korkean koulun liikkeisiin!?!


Haistellaan kaikki kimpassa. 

Kuka nyt ei haluaisi tällaisen nallekarhun halaukseen päätyä?

Taisi teinikin tajuta, että tässähän on muuten tosi kyseessä.

Onhan tuo komeaa katseltavaa. Vaikka vähän sääliksi kävikin Rokettia, joka joutui yksinään kaikkia neljää vastaan puolustautumaan. Tai lähinnä yksi teinipojista oli se, joka jaksoi vanhemman orin kimpussa roikkua kuin iilimato. Mutta mikä voisikaan olla parempaa hevosen elämää? 

ps. Mainittakoon vielä, että kenellekään hevosista ei tullut mitään haavereita kohtaamisessa - kuten oli odotettavissakin.

Nemon ratsuharkat vol. 3 (este!!)


Ai että mikä keli taas kerran. Lotta oli jo ponia hakemassa, kun itse vasta kurvailin paikalle.

Ihmis-Lotta ja hevos-Nemo valmiina yhteiseen koitokseen.

Tässä ehtikin vierähtää pidempi väli edellisten ratsutreenien jälkeen, ja voisipa sanoa, että nyt oli ihan eri ääni kellossa! (lue: hevosessa) Tunnetustihan toki oppiminen ja kehitys tapahtuu taukojen ja lepojen aikana, kunhan näitä nyt ei liikaa pääse tulemaan. Mutta vähän kerrallaan ja riittävällä maltilla kun harjoittelee, saa varmasti parempia tuloksia kuin jatkuvasti ja liikaa hinkuttamalla. Oli asia miltei mikä tahansa. 

Tällä kertaa Nemolla oli myös kaksi vapaapäivää alla ennen tätä ratsastusta, ja olen aiemminkin muutamaan otteeseen tainnut todeta, että tuo kakara kerää melkoisesti virtaa vapaista tai kevyistä päivistä. Joten arvata jo saattoi, että vauhtia saattaa olla hieman aiempaa enempi.

Ai hieman enempi?

Alkukäynnit lompsittiin jälleen tuttuun tapaan hyvin hissukseen nenä maata vilistäen. Siis varsin rentona reiskana vailla huolta huomisesta. Vaan kun ohjat keräiltiin käteen ja hevonen töihin, alkoi sieltä löytyäkin yllättäen liikettä ja menohaluja. Sen lisäksi, että liike oli huomattavasti aktiivisempaa kuin aiemmilla ratsastuksilla, näytti myös keskittyminen olevan parempaa. Vaikka edelleen Nemo tykkää katsella maisemia, jäädä välillä huuli lerpattaen tuijottamaan tyhjälle pellolle tai kuunnella kaikki äänet tarkoin mitä vaan mistään kuuluu, oli se selvästi enemmän mukana myös itse työn teossa.

Nemo on kyllä pienestä pitäen ollut sellainen "äijä", tietynlainen kunnon duunari ja tosikko, joka ottaa työt töinä ja vapaat vapaina. Vaikea selittää näkemättä, mutta se ei ole mikään omiaan rallatteleva ja lauluja lauleleva pikkupoika, vaan sitten kun tehdään niin tehdään kanssa kunnolla. Siis jälleen kerran siinä vaiheessa, kun hevonen itse haluaa tehdä ja on henkisesti oikeasti mukana hommassa.

Ravivoltti - mikäs se tämmöinen on?

Ja nyt kun hevosessa oli virtaa ja liikettä, oli tämä mitä otollisin hetki napata puomit mukaan työskentelyyn. Laitoin ensin kolme puomia hieman maasta ylemmäs ja siitä piti alkuun vaan kävellä yli. Nemo pysähtyi keskelle puomeja. Sen vauhti lössähti ihan täysin, ja sitten se oli kovin hämmentyneen näköinen, kun käskettiinkin jatkaa matkaa, eikä saanut jäädä sinne puomien keskelle seisomaan! Siis mitä ihmettä??

Tämä sama toistui pari kertaa, ja aina hevonen yritti himmata puomeille. Muutaman kerran yksittäisen puomin yli ravattuaan vasta Nemokin tajusi, että tästä tosiaan voi jatkaa reippaasti yli ja tämän jälkeen useammankin puomin yli ravi jatkui nätisti hidastumatta. Mitä nyt puomeista puolet kolisi maahan matkalla.


Suunnilleen tältä näyttää herran perusravi tällä hetkellä. Tähän sitten joskus toivottavasti saadaan verrata...

Tässä kohden oli taas omistajalla pienen yhteenlaskun paikka. Kaikki Nemon puomiharjoitukset, mitä sen kanssa noin viimeisen kahden vuoden aikana on tehty, ovat tainneet olla samoja: pysähdys puomin päälle! Okei näitä on ollut sen kahden vuoden aikana ehkä viisi kertaa??, mutta sekin näemmä riittää. Totta kai Nemo on oppinut, että puomin päälle kuuluu pysähtyä! Ja totta kai fiksuna hevosena se yritti tehdä juuri niin kuin oikeaksi luulee: pysähtyä puomien päälle! Onhan sen kanssa joskus muinoin myös ravipuomeja tehty, mutta ne on tainneet olla paljon nuorempana varsana?

Eipä tuo tosiaan montaa toistoa tarvinnut, kun Nemo hiffasi, että nyt ei pysähdytäkään. Mutta on siinä fiksu ja yritteliäs otus, kun itse yritti automaattisesti tarjota oikeaksi olettamaansa toimintatapaa.

Peppu tulee mukana ihan eri malliin kuin aiemmin. Vaikka on tässä silti etu- ja takapää vielä omissa maailmoissaan..

Ravipuomi alkaa sujua!

Pientä kiihdyttelyä ennen lähestyviä puomeja.

Ja reippaasti yli! Tai puomeja päin. Miten milloinkin. 

Toinen mitä Lotta ihmetteli selästä kesken ratsastuksen, oli Nemon tapa ravista hiljennyksen jälkeen aina pysähtyä. Miksei se voi jatkaa käynnissä ravin jälkeen, vaan pysähtyy joka kerta kun ravin pudottaa?! Taas omistaja kentän reunalla laski yhteen yksi plus yksi.. 

Silloin aikanaan vuosi sitten, kun Nemolla alettiin ratsastaa, kävin totta kai muutaman kerran kentällä sen kanssa ratsain. Koko kuluneen vuoden aikana olen ehkä max viisi kertaa ratsastanut Nemolla kentällä? Silloin alkuun harjoiteltiin toki ravia myös ratsastajan kanssa, ja tein sen alkuun turvallisesti ja rauhassa aitojen sisällä. Nemo oppikin hyvin nostamaan ravin ratsastajan merkistä ja ravasi pienen pätkän nätisti ratsastaja selässä pomppimassa. Minä sitten aina (varmaan joka kerta??) palkkasin sen ravista, eli kehun lisäksi sanoin "naksusanan" ja palkkasin sen herkulla. Totta kai tämän takia hevosen oli pakko pysähtyä, jotta pystyi palkan ottamaan. 

Maastossa ei tietenkään ole samaa tehty, eikä Nemo siellä pysähdy ravin jälkeen, ellei sille erikseen sano palkkasanaa. Vaan pirun hyvä on hevosen muisti! Se on ihan selvästi tuonkin yhdistänyt, että kentällä ravin jälkeen kuuluu pysähtyä. Joten pysähdytään. Vaikka ei taatusti ole montaa toistoa tehnyt ja niistäkin on jo kuukausia aikaa. Voisinpa taputtaa itseäni selkään, että hienosti olen taas hevoseni opettanut. (tässä lauseessa oli sitten ripaus sarkasmia mukana)

Jiihaa, esteestä yli!

Mutta tässä oli taas hyvät esimerkit kahdestakin asiasta. Ensinnäkin siitä, kuinka pienestä ja helposti hevonen oppii! Vuonohevonen ainakin on niin mielettömän viisas otus, että se tajuaa ja sisäistää asioita leikiten, myös paljon sellaista, mitä emme koskaan tietoisesti itse tiedä hevosille opettaneemme! Tämä on yksi syy siihen, miksi olen aina ollut niin tarkka siitä, mitä ja miten Nemon kanssa tehdään. Se osaa taatusti mennä sieltä missä aita on matalin, ja varmasti oppii jopa kerrasta, siis ne huonot tavat, jos sellainen kohdalle tarjotaan. Toisaalta on kyllä hyvä, että välillä myös joku muu tekee asioita hevosen kanssa, ettei hevonen täysin kangistu aina samaan toimintamalliin.

Ja toinen loistava esimerkki oli se, että onneksi olen ollut oman hevoseni elämässä mukana kaiken sen, mitä sen kanssa koskaan ovat ihmiset tehneet. Tässä olisi vieras ratsuttaja yksinään hevosen kanssa ollut sormi suussa, miksi ihmeessä se tekee näin? Kyllä minä ainakin ihmettelisin, jos hevonen kesken ravipuomien yrittää vaan pysähtyä keskelle puomeja, tai ei osaa kävellä ravipätkän jälkeen.

Onneksi uudelleenopetus on aina mahdollista. Ja mikäpä sen parempaa aivojumppaa hevoselle, kuin hämmentää sitä aiemmasta ja tuoda vähän uusia tehtäviä esille. Kunhan ne tehdään hevosen tason mukaan ja sille mahdollisina suorittaa. 

Tosi coolit tyypit hyppää vaikka silmät kiinni.

Näihin uusiin tehtäviin lukeutui Nemon ensimmäinen este! Kun ravipuomit alkoivat sujua nätisti, korotettiin puomit pieneksi ristikoksi. Ehkä puolilla ylityskerroista puomit kolisivat ja puolet kerroista pysyivät kannattimillaan. Mutta yli mentiin! 

Olen joskus jonkun huippuesteratsastajan haastattelusta lukenut, että hyvän estehevosen tärkein ominaisuus on se, ettei se halua koskea jaloillaan puomeihin. Kaikki tekniikat ja kapasiteetit sun muut tulevat vasta sen jälkeen. Tämän mukaan päätellen Nemo on maailman surkein estehevonen, koska sille on tosiaan ihan se ja sama, mitä ja kuinka paljon kintuissa kolisee. Se menee läpi vaikka kakkosnelosista ja otsa edellä,  jos yhtään siltä tuntuu. 

Parempi onkin siis jälleen kerran rakentaa hevoselle sellainen fiilis, ettei läpi menoon ole tarvetta. Tosin meillä ainakin kaikki nuoret hevoset ovat hypänneet pienet ristikot ja pystyt mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla ja täysin vailla oikeaa tekniikkaa (siis irtohypytyksessä!). Vasta kun estekorkeus on alkanut kasvaa ja toistoja on alla, on sieltä löytynyt myös kunnollisia hienoja hyppyjä. Olisikin muuten korkea aika hypyttää taas joskus irtona, edellisestä kerrasta on Nemolla pian kaksi vuotta aikaa! 


Ja nätisti yli mennään.

Tämä pieni ristikko oli mitä omiaan tuomaan Nemolle vaihtelua ja uusia juttuja kentällä pyörimiseen. Ihan vielä ei ole esteradoille asiaa, eikä toki tarkoitus ole vielä alkaa sen kummemmin hypätäkään. Hevonen on kuitenkin vasta 5v, enkä näe mitään syytä sitä esteille viedä. Kasvakoot rauhassa. Kuitenkin nämä pienet ristikot ja myöhemmin pystyt saavat toivottavasti pysyä ohjelmistossa jatkossakin ja irtona sitten vähän isompaa, jos ja kun aikaiseksi saadaan. 

Tämä puomi-esteharkka jäi jälleen hyvin lyhyeksi, mutta pakko oli lopettaa, kun sujui niin hyvin! En laskenut montako toistoa ristikon yli tultiin - muutama molempiin suuntiin. Onnistuneuden ylitysten jälkeen minä kipaisin taas laittamaan Lotan kuntoon, jotta muorikin pääsi lenkille, ja lähdettiin vielä molempien kanssa pienelle maastokierrokselle.

Lotalla olisi ollut hirmuiset menohalut ja vanha rouva oli ihan pideltävää mallia. Taisi Nemollakin olla vähän samat fiilikset äidin takana. Käytiin siis lopuksi vielä pellolla ottamassa muutama laukkapätkä. Lotta on vaan niiiin fiiliksissä, kun pääsee pellolle paahtamaan. Sieltä ei edelleenkään tarvitse kuin vähän ohjaa löysätä, niin muori ampaisee kuin tykin suusta matkaan. 

Vaan kovin vähiin jäivät nämä laukkapätkätkin! Olikohan kolmas laukka, kun Lotta hymyili Nemon selässä kuin naantalin aurinko hehkuttaen: "Se meni ihan täydellisesti!". Ei mitään niskojen nakkelua tai pyllyn heittelyä tai muutakaan Nemon omia juttuja, vaan nätti nosto ja hallittua siistiä laukkaa koko matka. Pakkohan siihen oli sitten lopettaa. 

Täytyy ensi kerralla yrittää saada kuvaaja mukaan, olisipa kiva saada äidistä ja pojasta yhteisiä laukkakuvia. Instassa oli muuten video Nemon ja Lotan ihka ensimmäisestä yhteisestä peltolaukasta noin kuukauden takaa! Huomasitteko sen?