koirat ,

Hierojalla

8/23/2012 08:20:00 ip. marjo 0 Comments

Ennen hieronnan aloittamista koko hevosen läpikäynti ja jumien haeskelu

Etujalan venytys taakse...

Ja kyllä sieltä tulikin asiaa! Ensinnäkin puolierot ovat huomattavat. Jotkut lukijat ehkä muistavatkin, kun joskus aiemmin puhuin "ongelmalavasta". Lotta on selästä käsin selvästi toispuoleinen, ja toinen lapa hallitsee sen kaikkea tekemistä. Nyt se sitten selvisi, että toinen lapa on pahasti jumissa! Carita sai pitkään lämmittää ja hieroa, ennen kuin sai kireää lapaa edes hivenen avattua. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyy sisällyttää Lotan liikutukseen välillä pelkkiä käyntipäiviä, jonka lisäksi venyttelee sen huolella läpi. Vasenta jumittavaa lapaa ristikkäinen oikea takajalka oli myös enemmän jumissa kuin vasen. Niinhän nuo ongelmat aina syntyvätkin ristikkäisiin jalkoihin.

...ja eteen. Zelda taas yllättäen siellä, missä tapahtuu.

Vasen etujalka oli myös hivenen lämmin ja turvonnut. En ole huomannut aiemmin sen jaloissa mitään ongelmia lenkkien jälkeen, mutta nyt täytyykin syynätä tarkemmin. Toki aina kylmätään liikutuksen jälkeen, mutta täytynee käydä ostamassa jotkut kylmäpatjat linimetin lisäksi, ei sitäkään liiaksi voi käyttää. Vaikea sanoa, mistä nuo vasemman etuosan ongelmat johtuvat, mutta nyt ovat ainakin tiedossa, ja se on jo paljon! Rintalihaksista puolestaan oikea lihas oli kipeä. Tämän huomaa aina Lottaa harjatessakin, kun se heilauttaa päätään rintaan koskettaessa. Tänään oikein hipelöin sen rintaa, ja totta tosiaan, reagoi aina pelkästään oikean puolen kosketukseen, vasemmasta ei mitään.

Selässä ei ollut mitään vikaa, luojan kiitos! Ilmeisesti siis satula istuu ja muutoinkin liikutus ollut kohdillaan, kun ei sinne ole mitään ongelmia syntynyt. Kun nyt vaan jatkossakin jaksettaisiin käydä kentällä vääntämässä, jotta tamma saisi liikkua oikein päin pyöreällä selällä mahdollisimman paljon.

Takajalan venytys eteen...

Takajaloissa oli tosiaan kireyttä ja melko paljonkin. Takareidet ovat molemmat jumissa, joten jatkossa täytyy venyttää myös ahkerasti takajalkoja eteenpäin. On Lotta kyllä sen verran lihaksia peppuunsa lyhyessä ajassa kehittänytkin, ettei ihme jos kiristää ;)

...ja taakse. Melko heikosti venyy,               ja tämä onkin vielä se huonompi puoli.

Lotta oli taas ihana oma itsensä, ja niin nätisti koko hieronnan ajan! Ensimmäisen vartin ajan Carita vaan ihmetteli, miten voi olla näin kiltti heppa. Täysin vieras akka tulee toista lääppimään ja kinttuja kiskomaan jokaiseen ilmansuuntaan. Eikä Lottaa varmaan ole koskaan ennen hierottu ja näin perusteellisesti venytelty?? Lotta vaan seistä nökötti huuli roikkuen ja antoi tehdä kaikki toimenpiteet ilman vastarintaa.

Olisi joskus kiva tietää, miten tuo tamma käyttäytyy yksisteen täysin vieraan ihmisen kanssa. Uskon vahvasti, että pelkästään se, kun sille tuttu ihminen on paikalla, vaikuttaa sen tekemisiin. Vaikka joku muu hoitaisikin varsinaisen käsittelyn. Vuonohevonen todellakin menee sieltä, missä aita on matalin. Lukuisilta vuonojen omistajilta olen kuullut samaa; ponit kokeilevat ja hakevat rajoja uusien ihmisten (esim. vuokraajien) kanssa. Ensimmäisen vuonohevosen hankkiva voikin alkuun olla melkoisen ihmeissään ja pulassa(?) uuden hevosen kanssa.. Mutta kun suhde ja rajat on selvillä, vuonis on helpoin hevonen mitä maailmasta löytyy! Miekin voin todeta, että meillä meni oikeastaan reilu kolme vuotta, ennen kuin Lotan kanssa alettiin pelittää niin hyvin yhteen kuin nykyään.. Tosin silloin hoitelin ja liikutin Lottaa vaan sivuroolissa, kun lähes kaikki aika meni sen varsan kanssa touhuamiseen.

Lotta rentoutuu ja nautiskelee hieronnasta.

Zelda virallisena valvojana ja jatkuvana avustajana (siis tiellä koko ajan!)

Hevosia kohtaan pelkoaggressiivisesta pikkukoirasta sai olla ylpeä, kun se malttoi rauhoittua minun jalkojeni juureen makoilemaan hieronnan ajaksi.

Selästä ei löytynyt jumeja, mutta lanteessa niitäkin oli jonkin verran..

Rintalihakset käsittelyssä.

Loppuun Carita vielä neuvoi kädestä pitäen, miten lapoja saa irtonaisemmiksi. Ei muuta kun kinttu käteen ja pyöritteleen! Kyllä ne siitä ajan kanssa avautuvat..