erikoispostaus
,
Normaalistihan tässä ei mitään ihmeellistä olisikaan, mutta kun kyseisen kirjasen saaminen on ollut työn ja tuskan, eli lukuisien puheluiden, sähköpostien, kirjeiden ja melkein rikosilmoituksen takana. Heidin ostaessa Rouskun, hän ei ollut tietoinen, että varsaa ei alunperinkään oltu rekisteröity. Vasta minun liittyessäni Rouskun toiseksi omistajaksi, Hippoksesta ilmoitettiin, että Rohanin rekisteröintiä ei voida saattaa päätökseen. Sen tunnistusmaksu ja astututusmaksu oriinpitäjälle oli maksamatta. Käytännössä ori oli siis vielä oriinpitäjien omaisuutta.
Soitin kasvattajalle kysyäkseni asiasta. Hän lupasi suorittaa rästissä olevat maksut ja toimittaa vaaditut paperit Hippokseen. Näin ei ikävä kyllä koskaan käynyt. Heidin kanssa kyselimme kasvattajalta viestein ja puheluin asian etenemistä kerta toisensa jälkeen, mutta hän ei koskaan vastannut meille millään tavalla.
Olin yhteydessä oriinpitäjiin, jotka kertoivat vihdoin saaneensa myös sieltä päästä useiden puheluiden ja pyyntöjen jälkeen astutusmaksut ja täten heidän velvollisuutensa oli lähettää astutustodistus kasvattajalle.
Tässä vaiheessa jo tiesimme, ettemme tule saamaan todistusta ikinä Hippokseen asti, koska kasvattaja on kaikilla toimillaan osoittanut yhteistyökyvyttömyytensä asiassa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä en kyseistä henkilöä tunne lainkaan ja kaikesta olisi varmasti päästy sopimukseen jos hän olisi edes vaivautunut vastaamaan. Soitin jälleen Hippoksen rekisteröintivastaavalle, mitä tällaisessa tilanteessa voimme tehdä, kun kasvattaja pimittää todistuksia eikä maksa hänelle kuuluvia maksuja. Eihän yhden hevosen rekisteröinnin saattaminen loppuun voi olla kiinni vain siitä, ettei kasvattaja syystä tai toisesta lähetä todistusta eteenpäin!!
Sain neuvon maksaa tunnistusmaksun itse ja pyytää oriinpitäjiltä uuden vapaamuotoisen todistuksen siitä, että Lotta on joskus käynyt heidän oriinsa luona. Olenkin ikuisesti kiitollinen näille ihanille oriinomistajille, jotka lähettivät minulle ensin kopion alkuperäisestä astutustodistuksesta (joka ei siis käynyt Hippokselle, koska oli kopio) ja sitten vielä uudestaan tämän vapaamuotoisen todistuksen ja olivat muutenkin niin ihanan ymmärtäväisiä ja ystävällisiä tässä meitä kaihertaneessa asiassa!
Maksoin tunnistusmaksun ja Heidi maksoi rekisteröintimaksun. Saatiin tarvittavat laput hoidettua Hippokseen, vaikkakin välikäsien kautta ja vaikkakin nämä maksut eivät meille käytännössä olisi edes kuuluneet.
Pääasia on, että poni on vihdoin - yli puolen vuoden taistelun jälkeen - rekisteröity, sen omistajina komeilevat minun ja Heidin nimet, eikä sitä voi kukaan meiltä koskaan pois ottaa!!
Se, miksi halusin tämän kanssanne jakaa, johtunee ihan siitä, että meitä hevosihmisiä on niin moneen junaan. Tämän tapauksen johdosta törmäsin hevosmaailman ihmisissä kahteen ääripäähän. Mielummin olisin ollut "törmäämättä" tähän toiseen, mutta ainakin olen taas yhtä kokemusta rikkaampi! Hevosta hankkiessanne kannattaa siis varmistaa, että poni on myös rekisteröity, tai muuten maksut lankeavat teidän niskaanne!!
Hevospassi - sekä varoituksen sana hevoskaupoista
Miten jostain pienestä kirjasesta voikin tulla niin onnelliseksi. Tänään oli postilaatikkoon tipahtanut mieluisa kirje Hippokselta, Rouskun oma hevospassi :)
Normaalistihan tässä ei mitään ihmeellistä olisikaan, mutta kun kyseisen kirjasen saaminen on ollut työn ja tuskan, eli lukuisien puheluiden, sähköpostien, kirjeiden ja melkein rikosilmoituksen takana. Heidin ostaessa Rouskun, hän ei ollut tietoinen, että varsaa ei alunperinkään oltu rekisteröity. Vasta minun liittyessäni Rouskun toiseksi omistajaksi, Hippoksesta ilmoitettiin, että Rohanin rekisteröintiä ei voida saattaa päätökseen. Sen tunnistusmaksu ja astututusmaksu oriinpitäjälle oli maksamatta. Käytännössä ori oli siis vielä oriinpitäjien omaisuutta.
Soitin kasvattajalle kysyäkseni asiasta. Hän lupasi suorittaa rästissä olevat maksut ja toimittaa vaaditut paperit Hippokseen. Näin ei ikävä kyllä koskaan käynyt. Heidin kanssa kyselimme kasvattajalta viestein ja puheluin asian etenemistä kerta toisensa jälkeen, mutta hän ei koskaan vastannut meille millään tavalla.
Olin yhteydessä oriinpitäjiin, jotka kertoivat vihdoin saaneensa myös sieltä päästä useiden puheluiden ja pyyntöjen jälkeen astutusmaksut ja täten heidän velvollisuutensa oli lähettää astutustodistus kasvattajalle.
Tässä vaiheessa jo tiesimme, ettemme tule saamaan todistusta ikinä Hippokseen asti, koska kasvattaja on kaikilla toimillaan osoittanut yhteistyökyvyttömyytensä asiassa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä en kyseistä henkilöä tunne lainkaan ja kaikesta olisi varmasti päästy sopimukseen jos hän olisi edes vaivautunut vastaamaan. Soitin jälleen Hippoksen rekisteröintivastaavalle, mitä tällaisessa tilanteessa voimme tehdä, kun kasvattaja pimittää todistuksia eikä maksa hänelle kuuluvia maksuja. Eihän yhden hevosen rekisteröinnin saattaminen loppuun voi olla kiinni vain siitä, ettei kasvattaja syystä tai toisesta lähetä todistusta eteenpäin!!
Sain neuvon maksaa tunnistusmaksun itse ja pyytää oriinpitäjiltä uuden vapaamuotoisen todistuksen siitä, että Lotta on joskus käynyt heidän oriinsa luona. Olenkin ikuisesti kiitollinen näille ihanille oriinomistajille, jotka lähettivät minulle ensin kopion alkuperäisestä astutustodistuksesta (joka ei siis käynyt Hippokselle, koska oli kopio) ja sitten vielä uudestaan tämän vapaamuotoisen todistuksen ja olivat muutenkin niin ihanan ymmärtäväisiä ja ystävällisiä tässä meitä kaihertaneessa asiassa!
Maksoin tunnistusmaksun ja Heidi maksoi rekisteröintimaksun. Saatiin tarvittavat laput hoidettua Hippokseen, vaikkakin välikäsien kautta ja vaikkakin nämä maksut eivät meille käytännössä olisi edes kuuluneet.
Pääasia on, että poni on vihdoin - yli puolen vuoden taistelun jälkeen - rekisteröity, sen omistajina komeilevat minun ja Heidin nimet, eikä sitä voi kukaan meiltä koskaan pois ottaa!!
Se, miksi halusin tämän kanssanne jakaa, johtunee ihan siitä, että meitä hevosihmisiä on niin moneen junaan. Tämän tapauksen johdosta törmäsin hevosmaailman ihmisissä kahteen ääripäähän. Mielummin olisin ollut "törmäämättä" tähän toiseen, mutta ainakin olen taas yhtä kokemusta rikkaampi! Hevosta hankkiessanne kannattaa siis varmistaa, että poni on myös rekisteröity, tai muuten maksut lankeavat teidän niskaanne!!
Onneksi asiat kääntyi parhain päin! T: Mimmu
VastaaPoistaHieno juttu, että asia on vihdoin selvä! :)
VastaaPoistaMeidän ponilla oli passi kadonnut, sitä ei ollut kenelläkään sitä ostaneista ja alkuperäinen myyjäkään ei tiennyt, missä se on. Sitten vain Hippokseen soitto ja saimme sitten ponillemme passin ja omistajuuden puolen vuoden jälkeen ostosta. Passi kun pitää olla kuljetuksissa mukana. Mutta veihän se aikaa, kirjeitä ja soittoja.
VastaaPoistaLuulen, että rekisteröinti olisi saatu nopeammin päätökseen kun oltaisiin vain heti maksettu vaaditut maksut, mutta jotenkin halusi luottaa kasvattajan lupaukseen hoitaa velvoitteensa. Annoimme hänelle aikaa esim. kerätä rahaa jos tämä johtui maksuvaikeuksista, mutta ikävä kyllä asian pitkittyessä tuli vain tunne, että kasvattaja teki vain kiusaa. Vähintä mitä hän olisi voinut tehdä olisi ollut vastata edes jollakin tavalla tai lähettää edes se saatu astutustodistus eteenpäin. Hippoksen päässä oltiin kyllä kokoajan erittäin ymmärtäväisiä ja auttavaisia asiassa. Olisimme myös halunneet vaihtaa Rouskun nimen rekisteröinnin yhteydessä, koska periaatteessahan me rekisteröinnin maksoimmekin, mutta tähän olisi vaadittu kasvattajan suostumus. Eihän hän tietenkään vastanut myöskään nimenvaihdoskyselyihin mitään. Meillehän hän kuitenkin on ollut Rohan alusta asti ja tulee aina olemaankin.. lukee siellä passissa nimen kohdalla sitten mitä tahansa!
VastaaPoistaKiitos Ullalle ja Miljalle myötäelämisessä tässä asiassa!! :)