ajo-opetus
,
Aiemmin ollaan myös vedelty aisoja (tai muita juttuja) maata pitkin suhteellisen kaukana ponista. Tämä on aina saanut Rohanilla hieman pasmat sekaisin, mutta ei pahasti kuitenkaan. Maassa laahaavaa ääntä on hieman pitänyt ihmetellä. Etenkin jos se tulee takana. Rousku on aina ollut varsin arka takajaloistaan, ja kaikkia epäilyttäviä juttuja vastaankin "puolustautuu" nostelemalla takajalkojaan. Hassu poni.
Noh, tässä päivänä eräänä lähdettiin Rouskun kanssa jälleen kävelylle siten, että mie kannoin aisoja perässä. Ensin Siri talutti ponin aisojen väliin aisan yli (hienosti meni!) ja harjoiteltiin hetki aisojen kiinnitystä. Ehkä jopa hieman "normaalia" valjastusta ronskimmin ottein, jotta poni näihinkin tottuu. Ja hyvin meni. Ei muuta kun mars liikkeelle.
Siinä kävellessä tuli ajatus, että mitä jos lasketaan aisoja maahan. Ensin alkuun varovasti annoin aisanpäiden hieman koskettaa maan pintaa, kuitenkin siten, että kannattelin niitä koko ajan. Roppe tietty tätä ihmetti ja hätkähteli. Mutta seurasimme koko ajan tarkkaavaisina ponin reaktioita, ja varoimme ylittämästä "paniikkikynnystä". Laskin aisoja aina sen mukaan enemmän tai vähemmän maata vasten, miten poni reagoi. Siitä näki hyvin, että koko ajan se siedättyi enemmän ja enemmän. Eikä ehditty pitkää matkaa kulkea, kun poni veti jo aisoja täysin maata pitkin!
Loppumatkasta tehtiin vielä muutamat pysädykset ja liikkeellelähdöt siten, etten nostanut aisoja välissä. Rousku lähti aivan uskomattoman hienosti kävelemään, vaikka saman tien alkoi aisojen rapina hiekkatiellä. Korvat vaan kääntyivät taakse, mutta minkäännäköistä kiihdytystä tai säpsähdystä ei syntynyt kertaakaan. Lähellä tallia Siri totesi jo, että tää poni on täysin rento. Ei minkäänlaista mielenkiintoa takana laahaavia pelottimia kohtaan.. Käytiin pieni rinksa myös pellolla, sekä tallin pihassa, joten vetoäänillekin tuli jo vaihtelua. Eikä varsa siitäkään mitään tuumannut. Nyt sitten vaan kehittelemään uusia juttuja perään vedettäväksi ennen kärryjä.
Herra Rohan ajoponin työssään
Kuten aiemmin hehkuttelin, on Roppelainen edennyt hurjasti ajoponin urallaan. On tuo kyllä hieno varsa, ei voi muuta sanoa! Äiteensä tullut ihan selvästi.. Aiemmin Siri julkaisikin videon, jossa siedätettiin ponia aisoihin kyljissä, käveltiin aisat perässä siten, että mie kannoin niitä, ja talutettiin ponia aisojen yli "valjastukseen".Aiemmin ollaan myös vedelty aisoja (tai muita juttuja) maata pitkin suhteellisen kaukana ponista. Tämä on aina saanut Rohanilla hieman pasmat sekaisin, mutta ei pahasti kuitenkaan. Maassa laahaavaa ääntä on hieman pitänyt ihmetellä. Etenkin jos se tulee takana. Rousku on aina ollut varsin arka takajaloistaan, ja kaikkia epäilyttäviä juttuja vastaankin "puolustautuu" nostelemalla takajalkojaan. Hassu poni.Noh, tässä päivänä eräänä lähdettiin Rouskun kanssa jälleen kävelylle siten, että mie kannoin aisoja perässä. Ensin Siri talutti ponin aisojen väliin aisan yli (hienosti meni!) ja harjoiteltiin hetki aisojen kiinnitystä. Ehkä jopa hieman "normaalia" valjastusta ronskimmin ottein, jotta poni näihinkin tottuu. Ja hyvin meni. Ei muuta kun mars liikkeelle.
Siinä kävellessä tuli ajatus, että mitä jos lasketaan aisoja maahan. Ensin alkuun varovasti annoin aisanpäiden hieman koskettaa maan pintaa, kuitenkin siten, että kannattelin niitä koko ajan. Roppe tietty tätä ihmetti ja hätkähteli. Mutta seurasimme koko ajan tarkkaavaisina ponin reaktioita, ja varoimme ylittämästä "paniikkikynnystä". Laskin aisoja aina sen mukaan enemmän tai vähemmän maata vasten, miten poni reagoi. Siitä näki hyvin, että koko ajan se siedättyi enemmän ja enemmän. Eikä ehditty pitkää matkaa kulkea, kun poni veti jo aisoja täysin maata pitkin!
Loppumatkasta tehtiin vielä muutamat pysädykset ja liikkeellelähdöt siten, etten nostanut aisoja välissä. Rousku lähti aivan uskomattoman hienosti kävelemään, vaikka saman tien alkoi aisojen rapina hiekkatiellä. Korvat vaan kääntyivät taakse, mutta minkäännäköistä kiihdytystä tai säpsähdystä ei syntynyt kertaakaan. Lähellä tallia Siri totesi jo, että tää poni on täysin rento. Ei minkäänlaista mielenkiintoa takana laahaavia pelottimia kohtaan.. Käytiin pieni rinksa myös pellolla, sekä tallin pihassa, joten vetoäänillekin tuli jo vaihtelua. Eikä varsa siitäkään mitään tuumannut. Nyt sitten vaan kehittelemään uusia juttuja perään vedettäväksi ennen kärryjä.
Pari päivää sitten käytiin Rouskun kanssa ensimmäistä kertaa toisen naapuritallin kentällä. Ei olla aiemmin tänne lähdetty, sillä lähes koko matka pitää kulkea junaradan varressa. Siellä Siri takaa-ajoi Roppea kentällä. Varsa oli tässäkin hommassa aivan uskomattoman hyvä! Ei voi oikeastaan muutoin kuvailla, kuin täydellinen. Kuvia ja tarkempaa selostusta seuraa myöhemmin :)
terkuin Marjo, vaikka lähettäjänä lukeekin Siri ;)
terkuin Marjo, vaikka lähettäjänä lukeekin Siri ;)
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.