kuvia ,

Nemon elämän ensihetket

7/03/2013 11:10:00 ip. marjo 3 Comments

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi editoida videon varsomisesta ja varsan ensihetkistä. Tai niinhän siinä kävi, kuten jo aiemmin kirjoittelin, että itse syntymän ihmettä emme päässeet todistamaan, vaan saavuimme talliin juuri sillä hetkellä, kun varsa oli jo kokonaan ulkona.

Monet lukijat taisivatkin seurata, kun varsomisiltana julkaisin muutaman "livelähetyksen" tallilta. Olimme siis Sirin kanssa päättäneet viettää tuon yön tallilla siinä toiveissa, että Lotta yön aikana synnyttäisi.

Kaikki tapahtui niin äkkiä, että yksi video jäi jopa julkaisematta. Aloitetaan siis ensin viimeisellä varsonnan seuraus -videolla. Itse asiassa tämän videon kuvauksen aikana Nemo luultavasti parhaillaan putkahtaa maailmaan...



Tuosta lähdettiin takaisin kohti tallia tsekkaamaan, mitä Lotalle kuuluu. Tallin pihaan kävellessämme näin jo kaukaa, että Lotta makaa karsinassaan ja katselee taaksepäin. Sanoin jo siinä saman tien, että nyt se on synnyttänyt. Ja siellähän se varsa makoili. Tästä eteenpäin onkin sitten videota:



Hih, minua huvittaa videon alussa "onks se tamma vai ori" -kysymys :D Pitihän tuosta nyt heti yrittää arvata. Ja itse asiassa kyllä sen jo näki, että orihan sen on pakko olla, tammavarsa olisi (todennäköisesti) ollut paljon sirompi..

Tätä näkyä en kyllä unohda ikinä. Enkä itse asiassa sitäkään, kun pimeän tallin pihasta näen valaistussa karsinassa Lotan makaavan oljilla ja kurkistelevan taakseen. Sillä hetkellä sen tiesin, että varsa on syntynyt.

Täytyyhän sitä vauvaa ihmetellä..

Iso mies :)

Lypsin siis Lotalta tuttipulloon maitoa ja kävin juottamassa vauvalle. Se sai selvästi lisää puhtia ja taas yritykset jatkuivat. Mutta ei. Täysin toivotonta menoa. Vaikka varsa jotenkuten sai kinttunsa alleen, ei se kertaakaan käynyt edes lähelläkään seisomista. Juotin vielä lisääkin maitoa, kun aikaa vaan kului ja kului. Lopulta päätettiin tässäkin asiassa, että autetaan varsa ylös. (muutamaan otteeseen oltiin jo kiskottu pois se seinän vierestä, kun aina sai itsensä jotenkin nurkkaan pyöriteltyä)

Nälkä oli kova, mutta jalat ei vaan kantaneet.

Kaikin voimin nostamalla saatiin varsa ylös ja pysymään tolpillaan. Seuraava dilemma olikin saada se juomaan maitoa. Hitaasti ja rauhassa ohjailtiin varsaa lähemmäs Lotan nisiä. Lotta oli onneksi koko prosessissa itse täydellisyys ja helpotti hommaa huomattavasti. Vaan silti nyt vasta seurasi todellinen ongelma. Suuri sellainen. Eihän varsa osannut imeä nisistä! Se halusi vain tuttipullon.

Tästä näkee hieman, minkä suuruinen otus sieltä ylös kiskottiin.. Ei mikään kevyt kaveri nostaa.

Pitkään yritettiin, aina vaan uudestaan. Varsa ylös. Turpa vatsan alle ja nenä kohti nisiä. Mutta ei. Tuttipullon avulla saatiin sen suu suoraan nisien viereen, ja yritin varovasti ujuttaa imurefleksin tuttipullosta nisille, eli siirtää nisän suuhun tuttipullon sijaan. Oikeastaan tässä vaiheessa jo yritettiin, ettei varsa olisi enää saanut laisinkaan edes tuttipullosta imeä, vaan tyrkytettiin nisää lipovien huulten väliin.
En enää muista aikoja, mutta useampi tunti oli jo kulunut syntymästä, eikä varsa vieläkään suostunut itse nisistä imemään. Siinä vaiheessa päätettiin sitten pirauttaa ell päivystykseen, ja kysyä, kannattaako vielä juottaa tuttipullosta, vai vaan yrittää edelleen saada nisiä suuhun. Ekalla yrittämällä ei saatu päivystävää kiinni, mutta myöhemmin tärppäsi. Sieltä tuli paljon hyvää neuvoa ja ohjetta, ja rauhassa saatiin kuulemma vielä yrittää.

Ja ei aikaakaan, kun sain kuin sainkin nisän suuhun. Siitä se sitten lähti. Edelleen pidettiin varsaa pystyssä koko ajan sen syödessä, pieniä hetkiä se seisoi itse, mutta oltiin kuitenkin valmiina tukemassa. Ensimmäisen ruokailun jälkeen oli vuorossa pienet torkut, ja varsan taas herättyä autettiin se uudestaan ylös ja nisille. Tämä ruokailu sujui jo kerrasta hienosti :) Seurasimme vielä yhden ylösnousun ja ruokailun, jonka varsa suorittikin sitten omatoimisesti. Nyt oli hyvä kavuta ylös heinävintille ja siirtyä itsekin nukkumaan!

Heti, kun varsa pääsi itse ylös ja liikkumaan, alkoi loputon ympäristön tutkailu. Kaikkea piti haistaa ja maistaa!

Hei kukas sä oot?!

Laitoin kuitenkin kellon soimaan puolen tunnin päästä, jotta pystyisin vielä seuraamaan, nouseeko varsa varmasti ja pääsee syömään. Pissojakaan se ei ollut vielä tehnyt, kakannut kyllä, kuten videolta näkyy. Itse asiassa useampaankin otteeseen. Mutta enhän mie siinä mitään unta saanut, vaan seurailin heinävintiltä kurkistellen ponien touhuja. Varsa jo vähän yritti enempi itsekin liikuskella, ja kävi hyvin syömässäkin, meno tosin näytti lähinnä humalaisen hoipertelulta.

Pitihän vauvan käydä vielä omatoimisesti kasvattajaansa tutustumassa, nyt kun hän jo hallitsi omat liikkeensä.

Kun olin saanut todistaa vielä yhden onnistuneen ruokailun, uskalsin lopulta ruveta itsekin nukkumaan. Oli kyllä niin onnellinen ja väsynyt (sekä jäätynyt - vaikkakin toppatakki päällä) fiilis heinävintiltä poneja seuratessa, että ei sitä tunnetta vaan osaa sanoin kuvailla. En oikeastaan tuossa vaiheessa edes vielä tajunnut, mitä oli tapahtunut. Miun ensimmäinen ihka oma kasvattini, ensimmäinen oma hevoseni, tutustuu uuteen maailmaan muutaman tunnin ikäisenä - pirteänä, terveenä ja kaikin puolin täydellisenä pienenä hevosen alkuna. Vuoden odotus ja suunnitelmat, kaikki stressi ja huolehtiminen, unettomat yöt, haaveet, toiveet ja pelot, kaikki se oli takana. Siinä vaiheessa oli samaan aikaan niin onnellinen ja väsynyt, ettei muuta voinut kuin ryömiä makuupussiin heinäpedin päälle uupunut hymy kasvoillaan :)

Aamuyön fiilis - nyt unta kaaliin.

 Vielä muutama lisäkuva pienestä miehestä.