Sirin viikonloppu Keski-Suomessa

7/08/2013 04:12:00 ip. marjo 3 Comments

Iltasella oltiin jo niin kuitteja, että väliin jäi suunniteltu reissu terassille. Vaan eipä aurinkokaan paistanut, ettei niin kovin haitannutkaan. Aletaankohan tässä tulla vanhoiksi, kun sohva, elokuva ja karkkipussi houkuttelevat huomattavasti enemmän kuin ilta kaupungilla?? :D

Sunnuntaina sitten paistoikin aurinko.. Astetta porottavammin, se saatiin karvaasti kokea. Pari tuntia vietettiin nurtsilla päivää paistatellen, eikä tässä ollut mitään ongelmaa, mutta auta armias illemmalla, kun lähdettiin koiria uittamaan. Rannassa ruvettiin katselemaan toistemme jalkoja, että ootpa sää punainen takaa. Ja selästä. Ja lopulta todettiin, että kärvähtäneitä ollaan molemmat. Voihan *piip*. On se jännä, kuinka kipu tulee muutaman tunnin jälkijunassa. Kipeitä kyllä oltiin molemmat, ja komeat rajat tuli taas selkään. Muistakaa siis kaikki rasvata itsenne kunnolla kokonaan ja malttaa poistua auringosta ajoissa.. Ehkä näiden kokemusten jälkeen itsekin taas jotain oppi. Sitä ei todellakaan auringossa ollessa huomaa, kuinka pahasti on jo iho alkanut punoittamaan..

Tänään sitten käytiin Kalinoa moikkaamassa. Siri on kerran aiemmin käynyt Kalinon luona, joskus muutama vuosi sitten talvella Laran kanssa. Lara ratsasti Kaltsulla, ja sitten vähän pellolla hiihdeltiin ja pulkkailtiin ponin perässä. Kivaa oli, mutta silloin Siriä ei heitetty selkään, pulkkaan ainoastaan ;) Tällä keikalla ratsastettiin molemmat hetken aikaa kentällä.

Kävellessämme hakemaan ponia laitumelta, huomasimme tien viereisen ladon seinässä kipittelemässä pari oravanpoikasta. Ne olivat tosi lähellä ja tulivat vielä meitä kohden. Toinen tuli seinää alas ja hyppäsi tielle viereemme. Menin maahan kyykkyyn, niin mitä tekee oravanpoikanen: loikkii suoraan miun luokseni ja hyppää minun reidelleni! Saman tien se kyllä hyppäsi alas ja juoksi takaisin seinälle. Hiukan katsottiin haavi auki molemmat. Olisiko joku kenties ruokkinut noita poikasia..? Toista kertaa ne eivät kyllä seinältä enää alas tulleet.

Sirillä ei tainnut olla järin suuria odotuksia ratsastuksen suhteen, kun hän ensin seurasi Kalinoa hoitotoimien ajan :D Laitumelta ponin sai suunnilleen kiskoa tallin pihaan, kun se löntysti laiskana pitkällä narun perässä. Puomilla seistessä poni lähes nukkui paikallaan. Kentälle löntysteltiin jalat maata laahaten. Mie ratsastin ensin ja Siri napsi kuvia. Kalino on aina tosi kiva ratsastaa, mutta nyt se liikkui ehkä jopa tavallista reippaammin ja tuntui tosi hyvältä selästä. Liekö vaihteeksi viileä keli ja pienoinen vesisadekin piristäneet ponia..

Joten todellisuus vissiin olikin jotain ihan muuta kuin odotukset?! Siri taisi ihastua Kalinoon aikalailla, siltä ainakin kommentit ja hymy kyydissä vaikuttivat. Kuten Sirikin sanoi, Kalino oli todella ihana ja kiva ratsastaa. Liikkuu omalla moottorilla ja on kevyt avuille. Kaiken kaikkiaan tämä poni on kyllä loistava paketti: aivan äärimmäisen kiltti, helppo ja rauhallinen käsitellä, siis jopa suorastaan ylilaiska, mutta selästä käsin reipas ja osaava ratsu. Perusvuonis ehkäpä.. ;)