koirat ,

Lottakuvia ja -kuulumisia

3/12/2017 07:12:00 ip. marjo 4 Comments




Mulla on ollut niiiin ikävä Lottaa ettette arvaakaan! Tämä tamma on vaan elämäni hevonen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Niin tärkeä ja rakas jo kuudentoista vuoden ajan. Totta kai Nemo on kovasti matkalla kohti samaa "titteliä", mutta ei meillä Nemon kanssa yhteisen neljän vuoden aikana ole syntynyt likimainkaan sellaista saumatonta yhteisymmärrystä ja upeita hetkiä, mitä Lotan kanssa on koettu. Olen saanut itsestäni nyt irti viime- ja tänä viikonloppuna sen verran, että olen pitkästä aikaa vienyt muorin lenkkeilemään. Tai itse asiassa suurin agenda oli käydä leikkaamassa hänen ylikasvanut tukkansa, mutta toki samalla pitää hieman virkistää ponia.

Poistin vahingossa kaikki kuvat pitkätukasta.. Mutta tässä parturointi puolivälissä menossa.

Lotta on aina ollut energinen hevonen. Vaikka välillä siitä onkin täällä saattanut saada kuvan, että kysessä olisi patalaiska löntys, on Lotta ehdottomasti ennemmin pirteä kuin löysä - ollut koko ikänsä! Alunperin sen piti Suomeen tultuaan mennä terapiakäyttöön, mutta siihen liian vauhdikkaana päätyi nykyiselle omistajalleen. Lottahan olisi kyllä aivan mielettömän hyvä terapiahevonen, mutta voin kuvitella, että se silloin nuorena tammana ja maata vaihtaneena onkin ollut aikamoinen menijä.

6-vuotias vasta Suomeen tullut Lotta lenkille lähdössä.
Näyttää kieltämättä siltä, ettei paljon virtaa ja vauhtia tarvi kysellä ;)

Aikana ennen Nemon olemassaoloa, kun liikutin ja treenasin Lottaa oikeasti aktiivisesti ja säännöllisesti, oli se mitä ihanin ja rennoin monitoimihevonen. Monet maastolenkit tuli heitettyä pelkkä riimu päässä ilman satulaa ja kaikissa askellajeissa - täysin hallittua kiitolaukkaa unohtamatta. Ikinä Lottaa ei ole tarvinnut pyytää liikkumaan, menohaluja on kyllä riittänyt. Mutta parhaimmillaan tuo on aina ollut erittäin kiltti ja kuuliainen pomminvarma luottoratsu.

Vaikka silloinkin, kun Lotta liikkui säännöllisesti ja suht rankasti, kyllä sen huomasi, että jo muutama välipäivä liikutukseen keräsi hevoseen turhaa pönttöenergiaa. Ei ole ihan kerta eikä kaksi, kun olen maastolenkillä kaikin voimin sahannut hevosen päätä ryntäisiin vain pitääkseni askellajin käynnissä. Ja silti on tultu milloin mitäkin raviteputusta kotia kohden räjähtämäisillään olevalla ruutitynnyrillä. Voi noita hetkiä, ei paljon naurattanut, mutta niihinkin ehti tottua! Lotta on aina ollut tamma isolla teellä ;)

Lotan kanssa on painatettu niin monet kiitolaukat sekä maastossa että pellolla, ettei pysty edes laskemaan.

...kuten myös maastoiltu rennolla ja kuuliaisella tammalla ilman mitään päävehkeitä. Nemo roikkuu tässä menossa mukana.


Sen jälkeen kun Nemo ja Rousku muuttivat eri tallille äitinsä kanssa, on Lotan liikutus vähentynyt radikaalisti. Lotan muutto nykyiselle tallilleen olikin melkein viimeinen niitti ja hevonen lähinnä jäi seisomaan. Miltei pari kolme viimeistä vuotta Lotta on lähinnä viettänyt päivät tarhassa ja yöt karsinassa seisoskellen, minkä kyllä huomaa. Onhan se välillä toki päässyt ajelulle tai ratsain liikenteeseen, mutta hyvin harvakseltaan. Koko hevonen on totta kai pudottanut lihaskuntoaan ja "kutistunut" samalla kauttaaltaan. Tämä nyt on itsestään selvää, kun 25-vuotias hevonen on kyseessä. Oikeastaan jopa ihmettelen, kuinka hyvässä kunnossa Lotta silti on! Voisi kuvitella, että tällä menolla se olisi kuihtunut jo paljon enemmänkin. Vuonohevonen on onneksi kestävä rotu ja Lotta on edelleen kaikilta osin muutoin kunnossa.

Liian söpö!

Aamusafkoilla.

Ja samalla pitää tietty kurkkia kuvaajaa.

Mutta voitte varmaan kuvitella, millaisen määrän energiaa kerää kolmisen vuotta vailla käyttöä ollut hevonen, kun se on aina kerännyt energiaa jo muutaman päivän liikutustauosta?! Meillä on turbomummo! En kyllä kykene muistamaan, että Lotta olisi ikinä ennen ollut yhtä pöhköpää ja täysillä menossa kuin nyt. Ja se energia totta kai ilmenee myös kaiken kyttäämisenä, säpsyilynä, pää taivaassa teputtamisena ja kotiin hirnumisena. Huh. Meinasi tuskan hiki nousta otsalle, kun pariin otteeseen tänäänkin mietin, mihin suuntaan tästä lähdetään ja mitä vauhtia :'D

Tämän Lotta osaa parhaiten - muitten komentamisen.

Viime sunnuntaina käytiin kävelemässä pieni maastolenkki omistajan vaunuillessa mukana. Päädyin taluttamaan hevosen kotiin, kun kyllästyin pitelemään turbomummoa kaikilla voimillani - ja silti Lotta vaan teputti ravia jokaisen askeleen pää taivaassa kotia kohden. No samaa se kyllä jatkoi myös talutettuna ja ravasi vieressä koko loppumatkan. Tänään teinkin pidemmän käyntilenkin maastossa. Vähän annoin rouvan ravailla metsässä menomatkalla, kun hän oli rauhoittunut kävelemään rentoa käyntiä pitkällä ohjalla. Kotia kohden Lotan mielestä ainoa oikea askellaji olisi ollut kiitolaukka, joten käyntiin joutui tyytymään. Törkeetä.

Menomatkalla vielä ihan kiltisti.

Lotalla on niin pitkä ja ohut niska Nemoon verrattuna.

Lotta on ollut kengättä koko talven, ja sen kyllä huomaa. Edellisestä vuolusta on tällä erää sen verran pitkä aika, ettei kavioiden malli ole ihan oikea, mutta sain silti Nemon bootsit sille sopimaan! Pohjat ovat järkyttävät nyt kengättömälle hevoselle (kuten viikkokausia..), mutta Nemon popot jalassa päästiin hyvin lenkkeilemään. Hieman on sopivuudessa ongelmia kaikkien tossujen kanssa, mutta yllättävän hyvin pärjättiin. Ostin Nemolle jokin aika sitten käytettyinä takajalkoihin hokkibootsit, joten Nemonkin kanssa on päästy nyt kunnolla lenkkeilemään, kun kaikissa jaloissa on pitoa alla.


Kotia kohden vähän eri fiiliksellä.

Tukkakin on ehkä jo vähän kasvanut viikossa?

Tämän päivän maastolenkillä toinen takatossu putosi jalasta kesken pellolla ratsastuksen.
Onneksi Lotta oli niin rento tuossa vaiheessa, että malttoi jopa syödä ja seistä paikoillaan sen aikaa, kun laitoin bootsin takaisin jalkaan.

Ei paljon mentäisi näillä pohjilla ilman pitoa kavioissa..


Kyllä metsässä sielu lepäsi! Hetken aikaa pääsin jo niihin vanhoihin ihaniin tunnelmiin, kun Lotan kanssa kierrettiin kahdestaan pitkiä lenkkejä pitkin maita ja mantuja lumisissa auinkoisissa maisemissa. On tämä hevonen ♥♥♥ 

Lenkin jälkeen jätin Lotan ulos kun kävin itse tallissa, eikös tämä tunkenut ovesta väkisin perässä :)

Hiki tuli, vaikka pelkästään käveltiin 7km. Tai itse asiassa hiki taisi tulla kotimatkan teputuksesta ja pörhöilystä..

Ihan liian kaunis!

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Olipa tosi kiva lukea pitkästä aikaa Lotankin kuulumisia! ♡
    T. Vanha Lotta-fani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ens kesänä taas tapaatte <3

      Poista
  2. Mutta mikä ihme on tuo Lotan maha noissa kuvissa? Yhtä iso ja pyöreä kuin silloin Nemoa odottaessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maha oli tosiaan aivan valtava Nemon varsomisen aikaan (ja on ollut monta vuotta ennen astutustakin). Se jäi roikkumaan myös synnytyksen jälkeen, eikä enää 21-vuotiaalla hevosella oletettavastikaan noussut "normaalimittoihin".. Taitaa olla nykyisin taas pudonnut entisestään, kun ei liikuntaa ole ollut tarjolla eikä vatsalihakset varsinkaan treenissä :p

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.