kuolaimettomat
,
Sen siitä saa, kun ei heti ehdi käsittelemään kaikkia kuvattuja kuvia ja videoita, niin sitten niitä vaan kertyy ja kertyy ties mihin ja lopulta kaikki jäävät unholaan! Minulla on vielä tietokonekin jatkuvasti täynnä (kuten myös puhelin), ja kun on pakko poistella vanhaa materiaalia uuden tilalta, on kaikki kansiot lopulta ihan missä sattuu. Oletteko muut aktiiviset kuvaajat/bloggaajat/tietokonenörtit huomanneet samaa ongelmaa?
Yritin nyt kuitenkin kaivaa esiin videoita siltä ajalta, kun Lotta on poikien seurassa meillä majaillut. Alkuun tajusin jopa kuvata järkkärillä normikuvien oton ohessa myös videolle, mutta sittemmin on melkeinpä puhelin vaan toiminut videoiden tallentajana. Laatu ei siis päätä huimaa, mutta on videoita silti aina hauska katsella!
Lisättäköön muuten vielä edelliseen postaukseen hieman asiaa Lotan tilanteesta.. Vaikka se on nyt esimerkiksi vuosien takaisiin blogipostauksiin verrattuna kuihtunut ja laihtunut, ei se suinkaan tarkoita, että Lotta olisi unohdettu johonkin pihan perälle seisomaan kolmeksi vuodeksi vailla hoitoa ja huomiota. Ei suinkaan! On se totta kai koko tämän ajan hoidettu asianmukaisesti; on vedet ja heinät ja rehut ja madotukset ja vuolut ja laumaseura ja puhdas karsina yms. Se ei kuitenkaan ole ollut enää lähes missään käytössä sen jälkeen, kun sen aktiivisimmat liikuttajat, eli minä ja Rouskun omistaja Siri, veimme omat hevosemme eri tallille.
Lotta on vähän kuin jäänyt olosuhteiden uhriksi. 25-vuotias hevonen ihan vääjäämättä alkaa menettää muotojaan, kun suurin liikunta on matka tarhasta karsinaan ja karsinasta tarhaan. Vaikka Lotta olisi ollut aktiivisessa käytössä viimeiset kolme vuotta, olisi se silti varmasti muuttunut ulkomuodoiltaan. Ei ehkä niin paljon kuin nyt, mutta kaikki me tiedämme, ettei vanhuus tule yksin. Onneksi laumalla on kuitenkin ollut koko ajan tilava tarha, missä tulee myös päivän aikana hitusen käveltyä, mutta ei silti mitenkään erityisemmin siihen aktivoiva ympäristö. Lotan kaikki oman lauman muut jäsenet ovat Lottaa pienempiä poneja, ja pärjäävät paljon pienemmällä heinämäärällä kuin tämä vanha kylmäverinen mamma. Ja nyt kun muut ovat vielä menneet hierarkiassa ohi, ei Lotta ole edes se, joka saisi eniten heinää napaansa. Päin vastoin ennemmin liian pyöreä kuin suinkaan hoikka pieni ruuna toimii porukan pomona. Eipä sitäkään liialti voi syöttää, joten kun kuusi hevosta jakaa heinät keskenään, ei Lotallekaan varmasti ole voinut liikaa ruokaa antaa.
No mutta nyt se ainakin saa syödäkseen niin paljon kesän aikana kuin napa vetää (on tämäkin hieman haastava yhdistelmä, pitää ylilihava Nemo ja liian laiha Lotta samalla ravinnolla...), mutta pakko vaan yrittää saada Nemoa paljon liikkeelle, ja Lotalla toki on lihotuksen tukena vielä paljon valkuaista sisältävä väkirehu. Pelkkä elinympäristön ja olosuhteiden muutos (karsina ja hiekkatarha versus ympärivuorokautinen laidun) saattaa siis olla juuri se, mitä vanha 25-vuotias muori elämäänsä nyt kaipaa. Toivotaan näin!
Ja sitten niitä videoita :)
Viikon kotiutumisen jälkeen Virpi ratsasti Nemolla mukana, kun minä talutin Lottaa ja kierrettiin pieni metsälenkki. Tulipa sitten samalla otettua Nemon ekat laukat ratsain! Ei tosin ollut edes tarkoitus. Minä jäin Lotan kanssa pienen peltomäen päälle odottamaan, että Virpi ravaa Nemon kanssa mäen ylös. Nemopa olikin sitä mieltä, että äitiiiii, täältä tullaan!, ja laukkasi mäen innoissaan ylös. Tätä en tietysti tajunnut tallentaa videolle, ja olihan se pakko kokeilla uudestaan. Myös toisella yrittämällä laukka nousi hienosti (tällä kertaa myös laukka-apujen kanssa), mutta Nemo ilmeisesti tajusi, ettei tää ollutkaan niin helppoa ja kivaa, ja meinasi hyytyä vauhti jo ihan kesken mäen :D Tosin näiden kahden laukkapätkän jälkeen tuli Nemollekin ihan eri vaihde päälle, ja loppumatkan se olisi vaan kovasti ollut menossa. Että taisi tuo sittenkin olla sen mielestä kivaa vaihtelua elämään??
Videoita viime viikkojen varrelta
 |
| Söpö pieni ratsuponi! |
Sen siitä saa, kun ei heti ehdi käsittelemään kaikkia kuvattuja kuvia ja videoita, niin sitten niitä vaan kertyy ja kertyy ties mihin ja lopulta kaikki jäävät unholaan! Minulla on vielä tietokonekin jatkuvasti täynnä (kuten myös puhelin), ja kun on pakko poistella vanhaa materiaalia uuden tilalta, on kaikki kansiot lopulta ihan missä sattuu. Oletteko muut aktiiviset kuvaajat/bloggaajat/tietokonenörtit huomanneet samaa ongelmaa?
Yritin nyt kuitenkin kaivaa esiin videoita siltä ajalta, kun Lotta on poikien seurassa meillä majaillut. Alkuun tajusin jopa kuvata järkkärillä normikuvien oton ohessa myös videolle, mutta sittemmin on melkeinpä puhelin vaan toiminut videoiden tallentajana. Laatu ei siis päätä huimaa, mutta on videoita silti aina hauska katsella!
Lisättäköön muuten vielä edelliseen postaukseen hieman asiaa Lotan tilanteesta.. Vaikka se on nyt esimerkiksi vuosien takaisiin blogipostauksiin verrattuna kuihtunut ja laihtunut, ei se suinkaan tarkoita, että Lotta olisi unohdettu johonkin pihan perälle seisomaan kolmeksi vuodeksi vailla hoitoa ja huomiota. Ei suinkaan! On se totta kai koko tämän ajan hoidettu asianmukaisesti; on vedet ja heinät ja rehut ja madotukset ja vuolut ja laumaseura ja puhdas karsina yms. Se ei kuitenkaan ole ollut enää lähes missään käytössä sen jälkeen, kun sen aktiivisimmat liikuttajat, eli minä ja Rouskun omistaja Siri, veimme omat hevosemme eri tallille.
Lotta on vähän kuin jäänyt olosuhteiden uhriksi. 25-vuotias hevonen ihan vääjäämättä alkaa menettää muotojaan, kun suurin liikunta on matka tarhasta karsinaan ja karsinasta tarhaan. Vaikka Lotta olisi ollut aktiivisessa käytössä viimeiset kolme vuotta, olisi se silti varmasti muuttunut ulkomuodoiltaan. Ei ehkä niin paljon kuin nyt, mutta kaikki me tiedämme, ettei vanhuus tule yksin. Onneksi laumalla on kuitenkin ollut koko ajan tilava tarha, missä tulee myös päivän aikana hitusen käveltyä, mutta ei silti mitenkään erityisemmin siihen aktivoiva ympäristö. Lotan kaikki oman lauman muut jäsenet ovat Lottaa pienempiä poneja, ja pärjäävät paljon pienemmällä heinämäärällä kuin tämä vanha kylmäverinen mamma. Ja nyt kun muut ovat vielä menneet hierarkiassa ohi, ei Lotta ole edes se, joka saisi eniten heinää napaansa. Päin vastoin ennemmin liian pyöreä kuin suinkaan hoikka pieni ruuna toimii porukan pomona. Eipä sitäkään liialti voi syöttää, joten kun kuusi hevosta jakaa heinät keskenään, ei Lotallekaan varmasti ole voinut liikaa ruokaa antaa.
No mutta nyt se ainakin saa syödäkseen niin paljon kesän aikana kuin napa vetää (on tämäkin hieman haastava yhdistelmä, pitää ylilihava Nemo ja liian laiha Lotta samalla ravinnolla...), mutta pakko vaan yrittää saada Nemoa paljon liikkeelle, ja Lotalla toki on lihotuksen tukena vielä paljon valkuaista sisältävä väkirehu. Pelkkä elinympäristön ja olosuhteiden muutos (karsina ja hiekkatarha versus ympärivuorokautinen laidun) saattaa siis olla juuri se, mitä vanha 25-vuotias muori elämäänsä nyt kaipaa. Toivotaan näin!
Ja sitten niitä videoita :)
Ensimmäinen kohtaaminen, kun Nemo ja Lotta näkivät toisensa. Päästin Lotan laitumelle poikien aidan taakse, eikä Nemo tietysti heti edes huomannut, että siihen on ilmaantunut vieras hevonen:
Samalta illalta ensi hetkiä sen jälkeen, kun kaikki hevoset oli päästetty samalle laitumelle:
Vietiin Virpin kanssa Nemo lenkille heti pari päivää Lotan saapumisen jälkeen. Pieni videonpätkä maastosta:
Ensimmäisiltä päiviltä laitumelle totuttelua. Tämä oli niitä hetkiä, kun Lotan oli aivan pakko päästä Nemon luo, ja sitten aina välillä Pate kävi ajamassa sen pois. Ja Fionan mielestä hevoset eivät saa liikkua askeltakaan..
Ja tätä meno oli silloin alkuvaiheissa, mihin vaan Nemo liikkui niin Lotta hiihti uskollisesti perässä:
Viikon kotiutumisen jälkeen Virpi ratsasti Nemolla mukana, kun minä talutin Lottaa ja kierrettiin pieni metsälenkki. Tulipa sitten samalla otettua Nemon ekat laukat ratsain! Ei tosin ollut edes tarkoitus. Minä jäin Lotan kanssa pienen peltomäen päälle odottamaan, että Virpi ravaa Nemon kanssa mäen ylös. Nemopa olikin sitä mieltä, että äitiiiii, täältä tullaan!, ja laukkasi mäen innoissaan ylös. Tätä en tietysti tajunnut tallentaa videolle, ja olihan se pakko kokeilla uudestaan. Myös toisella yrittämällä laukka nousi hienosti (tällä kertaa myös laukka-apujen kanssa), mutta Nemo ilmeisesti tajusi, ettei tää ollutkaan niin helppoa ja kivaa, ja meinasi hyytyä vauhti jo ihan kesken mäen :D Tosin näiden kahden laukkapätkän jälkeen tuli Nemollekin ihan eri vaihde päälle, ja loppumatkan se olisi vaan kovasti ollut menossa. Että taisi tuo sittenkin olla sen mielestä kivaa vaihtelua elämään??
Siirsin hevoset toiselle laitumelle noin viikko Lotan tulon jälkeen, ja samana päivänä myöhemmin olin viemässä niille ruokia. Jäin sitten tapani mukaan taas laitumelle istuskelemaan ja seuraamaan heidän touhujaan. Jossain vaiheessa kuulin junan lähestyvän ja huomasin, kun Pate lähti laukkaamaan pois radan vierestä. Pikaisesti kaivoin puhelimen esille ja videoinnin päälle tästä ensimmäisestä ohittavasta junasta, jonka hevoset laitumella kohtasivat! Yllättäen tila puhelimesta loppui taas kesken, joten myös video loppui siihen, mutta unohtipa Patekin hetkeksi Lotan ajamisen, kun juna oli heillä yhteinen "huolenaihe" sen hetken ;)
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.