Jos tukkia haluat hypätä nyt...

9/24/2017 12:05:00 ip. marjo 1 Comments

Muori oli vähän hämmentyneen oloinen, mutta reippaasti se laittoi itsensä likoon ensimetreistä lähtien, kuten kunnon työhevosen kuuluukin.

En usko, että Lotta on ikinä ennen tukkeja juontanut. Mutta tälle hevoselle käy kaikki. Lotta on oikeasti aivan uskomaton. En vaan voi ymmärtää, miten mikään hevonen voi olla niin täydellinen kuin Lotta. Se on ehkä maailman nöyrin, kiltein ja suurimmalla sydämellä varustettu hevonen, mitä ikinä olen tavannut. Se antaa itsestään aina 110 prosenttia ja tekee työtä käskettyä, oli tilanne mikä tahansa. 

Toki siltä löytyy ne pörhöily-stressi-muori moodinsa, sekä oikeastaan kaikki muut mahdolliset moodit nollasta sataan, mitä hevosesta löytyä voi. Ne on kyllä tullut nähtyä tässä vuosien varrella. Mutta ne kuuluvatkin tamman persoonaan ja tekevät Lotasta juuri sen, mikä se on. Noin perusluonteeltaan ja osaamiseltaan Lotta on aivan uskomaton tapaus.

Näin reippaasti vanha rouva pisteli mäkeä ylös pellolla.

Sitä vaan ihmettelen aina ja edelleen, missä ja koska Lotta on oppinut kaiken sen, mitä se osaa. Se tuli nykyiselle omistajalleen kuusivuotiaana, itse olen tuntenut sen yhdeksänvuotiaasta. Se on aina ollut ns. ihan perus harraste-puskaratsu. Minä en ainakaan muista, että sen kanssa olisi koskaan treenattu mitään tavoitteellisesti? Sillä on ajettu ja ratsastettu maastossa ja joskus vuosikausia sitten kentällä, kun sellainen oli käytössä. Reilut kymmenen vuotta meni lähes täydellisesti pelkästään maastoillessa. 

Mutta silti sillä on todistettavasti ylitetty yksittäinen metrin este ratsastaja kyydissään. Sillä on kisattu hyväksytty tulos He B kouluradalta. Ja sillä on voitettu vuonohevosten käyttöajomestaruus. Sillä on ajettu lukuisia yleisöajelutuksia ja käytetty tapahtumissa lasten talutusratsuina. Sillä on maastoiltu pelkällä kaulanarulla ja päästelty laukkaa pitkin peltoa täysin ilman varusteita. Sitä on käytetty "terapiaratsuna" MS-potilaalle ja sillä on viety maastoon ihmisiä, jotka eivät ikinä ole hevosen selässä istuneet. Lotalle todellakin vain taivas on ollut rajana, ja sen kanssa olisi ollut huikeat mahdollisuudet ihan mihin tahansa, kun ne olisi vaan joku ymmärtänyt ja halunnut hyödyntää tamman ollessa nuorempi..

Paras työkaveri, mitä kukaan toivoa voi.

Lotan on ollut pakko saada hurjan hyvä peruskoulutus nuorena Ruotsissa. Olihan se siellä opetettu sekä ajolle että ratsuksi. Ja ilmeisen hyvin molempiin. Vasta näin vuosia myöhemmin olen oikeasti itsekin tajunnut monet asiat Lotan käytöksessä, jotka hevonen osaa niin sanotusti automaattisesti. Pieniä hienovaraisia asioita, joita olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä Lotan kanssa, mutta pakkohan jonkun on nekin sille joskus pitänyt opettaa! Ja mieleen ne ovat tulleet vasta nyt, kun olen samoja asioita itse saanut Nemolle opettaa varsasta pitäen.

Muori pisteli reippaana menemään, vaikka painoa oli paljon perässä.

Juttelin tässä juuri hetki sitten eään heppatuttuni kanssa, hän on tuntenut Lotan siitä lähtien, kun se nykyiselle omistajalleen tuli vuonna -98. Lotta tuli Suomeen alun perin terapiaratsuksi, mutta ollessaan liian vauhdikas siihen hommaan, laitettiin se myyntiin. Luojan kiitos näin! Mutta tämä kaverini ilmaisi asian kyllä hauskasti. Näin hän totesi: "Muistan aina sen päivän, kun Lotta tuli. Se oli niin villi!!" 

Voitte kuvitella, kuinka repesin totaalisesti. Ja kyllä, voin myös kuvitella, kuinka Lotta on ollut täysin villi pörhöpää. Se kyllä osaa sen homman. Lotasta oli samalla jäänyt elämään uusi nimitys vieterikaviosta, sen verran ilmavaa liitoravia se oli pistellyt menemään narun päässä ympäriinsä, kuin jokaisen kavion alle olisi ollut vieteri kiinnitettynä. Kummasti tuo hevonen on rauhoittunut tässä parinkymmenen vuoden aikana, mutta on se aina toisinaan yhä esitellyt samaa vieteriraviaan, ja melkoiset menohalut aina välillä ovat nostelleet päätään esiin. En siis yhtään ihmettele, että Lotta todellakin on tämän käytösmallin osannut.

Nää maisemat <3

"Hei miks mutsi on tuolla tekemässä mun duunit??"

Paras ja rakkain ikinä ♥

Jos hevonen voi olla täyttä kultaa, niin tämä tamma todellakin on sitä turpakarvoista häntäjouhiin saakka.

Mummelit on parhaita! En ymmärrä, miten siitä päivästä ikinä voi selvitä, kun näitä kahta ei enää ole..? Lotta on ollut elämässäni pian 16 vuotta ja Zeldakin miltei 14. Enää ei voi kuin nauttia täysillä siitä, mitä on jäljellä, ja tarjota molemmille niin onnellinen vanhuus kuin mahdollista.

Kun tukille oli löydetty paras mahdollinen paikka (no kaikissa oikeesti parhaissa oli vettä ihan liikaa pohjalla), jätettiin se peltoon makaamaan ja käytiin vaihtamassa hevosta. Fantti sai samalla korkata uudenuutukaisen upean punaisen ratsastussetin, ja voi viude kun näytti hevonen hienolta! Kyllä musta-valkoiselle vaan punainen sopii, ei voi muuta sanoa.

Nemo ei ole vielä likimainkaan niin toimiva työhevonen kuin äitinsä. Nemolla on oma mielipide lähes jokaisesta asiasta, ja se yrittäisi aina mennä sieltä, missä aita on matalin. Mutta toisaalta, kuten nytkin sain todeta, Nemo syttyy ihan eri tavoin, kun pääsee oikeasti rankkaan duuniin. Olen huomannut sen monet kerrat, muun muassa talvella metsästä puita reellä pois ajaessamme, ja jälleen sen sain ohjien päässä tuntea. 

Ja oikeasti raskas kuorma on vielä se "vakavin" kaikista. Nemolle iskee mieletön draivi ja työmoodi päälle. Sen oikein näkee, kuinka se laittaa itsensä likoon ja keskittyy täysillä tekemiseen. Ihan selvästi hevonen nauttii tuosta hommasta ja antaa itsestään kaiken sen, mitä pystyy. Olen aina sanonut, että Nemon sielu on työhevosen sielu, ja edelleen olen samaa mieltä..

Taisin jo mainita jotain näistä maisemista <3

Jaa niin kumpi suunta?? Ai mitkä mielipiteet?

Kieltämättä tämä kuorma oli Nemolle vielä melko raskas. Ehkä Lotallekin. Mutta molempien perässä se kyllä liikkui uskomattoman kevyesti. En mene sanomaan, paljonko painoa oli perässä. Vähintään muutama sata kiloa kitkavastus mukaan luettuna? Soratiellä ja vielä ylämäkeen oli Nemolla raskain koetus, pellolla kosteassa heinikossa onneksi liukukin oli huomattavasti helpompi.

Ylämäet mennään isolla vaihteella!

En kuitenkaan jaksa uskoa, että kummallekaan kuorma olisi ollut liikaa. Lotalla on ajettu yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ja sen lihaksisto on kehittynyt ja "oppinut" vetämään. Vaikka sen lihaskunto onkin pudonnut viime vuosien seisomisen takia, on sillä silti ihmeellisen hyvä pohjakunto olemassa. Eikä tukin liikuttelu näyttänyt olevan Lotalle homma eikä mikään. Annoin kyllä silti muorin pitää usein taukoja ja keskittyä välissä syömiseen, vaikka ei se tippaakaan väsyneeltä vaikuttanut vedon aikana. Myös Nemo sai välissä omat pienet taukonsa, etenkin raskaiden ylämäkien jälkeen.

Tarkkuusajoa vähän eri malliin? :D

Edustavia ilmeitä ruohotuppo suussa, köh köh.. Tässä sain itse jo melkein juosta mukana.

Onnekseni Nemo osaa ottaa kuorman mukaansa todella hyvällä ja taloudellisella tyylillä. Ei se riuhdo tai revi, tai vedä selkä notkolla. Muutoinkin olen siinä uskossa, että Nemo oli ja on ihan valmis tämän tyyppisen kuorman vetämiseen. Ei toki pitkiä aikoja eikä vielä turhan usein, mutta aina vähän ja vähitellen. Pian tässä on taas talvi tulossa, ja päästään lumihankeen (???) ajamaan raskaita rekilenkkejä. Sekä toivottavasti puita metsästä? Sitten taas laitetaankin kunnolla kunto koetukselle ja hevosen työmotivaatio testiin. Tähän saakka sitä kyllä on ajoduuniin riittänyt!

Pieni paksukainen mahansulatushommissa??

Vuonoista vielä pienet videonpätkät: