Tallitytöt

12/14/2014 04:15:00 ip. marjo 0 Comments

Marjo

Marjo tutustui Lottaan vuonna 2002, 14-vuotiaana tyttösenä, päädyttyään hoitamaan samalla tallilla asuvaa kahta muuta ponia. Samalla Marjo oppi tuntemaan myös Lotan omistajan Heidin sekä tämän muut ponit, joilla myös kävi välillä ratsastamassa.

Vuonohevosten ulkonäkö ja olemus ovat aina kiehtoneet Marjoa, joten etenkin Lottaa oli kiva hoidella omien hoitoponien ohella. Lotan varsottua vuonna 2003 se oli lopullisesti menoa; Marjo ihastui varsaan täysin ja varsasta tulikin käytännössä kuin Marjon oma poni seuraavan viiden vuoden ajaksi.

Blakkenin kasvun ohella Marjo touhusi paljon myös Lotan kanssa. Varsa tuli menossa mukana ja opetteli asioita äitinsä rinnalla, muun muassa kärryjen perässä juosten. Marjo opetti Blakelle ajohommat sekä ratsun alkeet. Blakke sai elää orina aina nelivuotiaaksi saakka, ja ehti siittää maailmaan yhden vahinkovarsan, Yllärin, issikkatamman kanssa.

Blaken ollessa nelivuotias Marjo muutti opiskelemaan toiselle puolen Suomea. Tällöin Blakke jäi lähinnä seisomaan, ja muutaman kuukauden kuluttua se myytiinkin uuteen kotiin. Ero "omasta hevosesta" oli kova paikka, mutta edelleen Marjo käy Blakkea tapaamassa pari kertaa vuodessa. Blakke pääsi aivan ihanaan kotiin toisen vuonisruunan seuraksi ja sillä on siellä todella hyvät oltavat, tuhannet kiitokset uudelle omistajalle tästä.

Blaken lähdettyä Marjo keskittyi taas lähes täysin Lotan kanssa touhuamiseen. Toki Loppakorvan kanssa tuli tehtyä paljon hommia Blaken rinnalla, mutta tämän jälkeen suhde ja yhteistyö lähti kehittymään entistä paremmin, kun Lotasta tuli se ainut ja tärkein hevonen maailmassa.

Lotta ja Blakke ovat opettaneet Marjolle hurjasti. Edelleen sama opiskelu ja kehittyminen paremmaksi hevosihmiseksi jatkuu, Rohanin astuttua kuvioihin jälleen uuden varsan kanssa (vaikka Marjo monesti totesikin, että yhden vuonisorin kasvattamisessa oli ihan tarpeeksi..!). Rohania varten onkin jo liuta tulevaisuudensuunnitelmia tiedossa! :)

Ratsastajana Marjo on kymmenen alkeistunnin jälkeen aika lailla itseopiskellut, sillä ratsastuskoululla käynti ei ole koskaan kuulunut hevosteluun. Ihanien yksityisten hoitoponien ansiosta pääpaino on aina ollut maastoilussa kavereiden kanssa, joten puskatätiratsastaja-titteli on varsin osuva. Toki halua kehittyä eteenpäin on aina, joten joskus harvakseltaan Marjon saattaa löytää kaverin pitämältä tunnilta hikoilemasta naama punaisena - ja vuonon kyydissä tietty! Ennemmin ratsastusreissut ovat kuitenkin maastoilua ilman satulaa tai rentoa laukkailua pitkin sänkipeltoa.

Sen sijaan valjakkoajo on vienyt mennessään hevosharrastuksen alkutaipaleelta saakka, sillä monen vuoden ajan Marjon hoidokkina toimi valjakkoa kisaava new forest -ruuna. Ihanina muistoina mieleen ovatkin painuneet lukuisat kesäiset valjakkoajokisareissut, ja edelleen haaveissa siintää, että joskus pääsisi itse starttaamaan valjakkoajoradoille vuonohevosen ohjaksissa.. :)

Marjon tekemä video yhteisistä vuosista Blakkenin kanssa:



----------------------------------------


Siri