kuljetus
,
Palataanpa vielä ajatuksen kanssa eiliseen näyttelypäivään. Miulla aamu alkoi herätyksellä kello kuusi (sai siis nukkua jopa tunnin tavallista pidempään!). Mietittiin ja pohdittiin pitkään, miten tehdään Kiljavalle lähdön kanssa. Vuonohevosten aikataulut kun olivat erittäin hankalat; kantakirjatammat aamulla klo 8.30, siihen perään Hippoksen nuorten kehät, seuraavaksi welshien rotunäyttely ja Hippoksen kehä, jolloin vasta päivän lopussa oli luvassa vuonohevosten rotunäyttely - arvoitu alkamisajankohta klo 18!
Lotan kanssa ei siis ollut mitään kiirettä saapua paikalle, etenkin kun saatiin karsina vasta iltapäivästä alkaen. Eihän sitä olisi kukaan pidellyt tuntikausia narun päässä. Mie vaan halusin kovasti päästä näkemään kaikki kantakirjaan tarjottavat tammat, sekä tietysti myös kuvaamaan. Olen jo niin kauan kaikki vuonistapahtumat kuvannut, että toki kaikki olettivatkin miun olevan paikalla ;) Ja kun joka tapauksessa kaikista tammoista tarvitaan hyvä rakennekuva lehteen ja nettisivuille, pääsee tässäkin asiassa huomattavasti helpommalla ottamalla kuvat itse... Lopulta siis päädyttiin siihen ratkaisuun, että mie lähden aamulla Kiljavalle ja Siri tulee Lotan kanssa perässä. Etenkin kun Sirin serkku lähti ponin sinne vetämään, ja oltaisiin joka tapauksessa tarvittu kaksi autoa, oli tämä ratkaisu kaikin puolin hyvä.
Kaikki kantakirjattavat tammat olivatkin jollain tapaa entuudestaan tuttuja. Kaikki myös kantakirjaan hyväksyttiin, ja upeasti saatiin myös kaksi I-palkinnon tammaa! Toinen näistä on miun vuosikausia ihastelemani Nasu. Tuossa hevosessa on vaan kaikki kohdallaan, eikä valkohallakko väritys yhtään haittaa asiaa ;D Vakuutin kyllä, että se tulee saamaan I-palkinnon, ja juuri näin siinä kävi. Kantakirjauksien jälkeen jatkui nuorten kehä, ja siellä vasta upeita varsoja tulikin vastaan. Tuomari tätä oikein kommentoi, että on hienoa nähdä, kuinka laadukkaita varsoja Suomessa kyetään kasvattamaan näinkin pienestä rodun kannasta huolimatta. Ja se on kyllä totta, Suomen vuonohevosjalostus on tällä hetkellä erittäin hyvissä kantimissa!! Tämä on saatu kuulla varmaankin jokaiselta täällä arvostelemassa käyneeltä norjalaistuomarilta :)
Tämän jälkeen vuorossa olikin welshien rotunäyttely sekä Hippoksen kehät. Mie viskasin kameran kauas näkymättömiin siinä vaiheessa, enää ei vaan into ja hermot riitä kuvailla noin vaan huvikseen. Huh. Kunhan kaikista vuonoista sai hyvät kuvat, niin se riittää minulle :) Muutama tunti tässä saatiin odotella pikkuponien esiintymisten ajan, mutta onneksi aurinko porotti ja ihania tuttuja ihmisiä oli paljon paikalla, joten tylsää ei ehtinyt tulla missään vaiheessa, päin vastoin - rupateltavaa riittää aina! Lotta ja Siri saapuivat myös perille kolmen maissa, jolloin miekin uskalsin huokaista helpotuksesta. Pieni paniikki ja jännitys kun oli päällä koko aamun ajan, hih. Onneksi turhaan kuitenkin.
Saatiinkin Lotta melkein heti karsinaan syöpöttelemään. Siellä saatiin hyvin pestyä viimeiset läntit pyllystä, siistittyä partakarvat ja kyllästettyä poni show shinella. Lotalla on tapana stressata uusia paikkoja, se on muutenkin niin läheisriippuvainen laumasielu, ettei tästä kovapäisestä pomosta ihan äkkiä uskoisi. Vaan niinhän siinä taas kävi, että tamma aloitti karsinassa sensortin huutamisen ja ramppaamisen, että se oli pakko hakea ulos narunpäähän. Onneksi welshit alkoivat olla jo melkein lopuillaan siinä vaiheessa, vaikka kyllä saatiin odotella.... Joskus puoli seitsemän maissa taidettiin lopulta päästä rotunäyttely aloittamaan?
Myö oltiin Lotan kanssa kehässä ryhmän ensimmäisinä. Seitsemän tammaa oli mukana Lotan luokassa, eli yli 4-vuotiaissa tammoissa. Hieman harmittelin tätä sijaa, sillä Lotta pörhöilee muita hevosia niin paljon, että olisi ollut paljon ryhdikkäämpi ja pirtsakampi kaverin perässä kävellessä. Mutta hyvin myö selvittiin kärjessäkin. Ennen kehään menoa Lotta oli tuttuun tapaansa höröttelevä, huuteleva ja steppaileva poni. Hetkeäkään ei voinut seistä ihan paikallaan, vaan aina kintut kuin itsestään hipuivat eteenpäin. Huomasin tämän hyvin, kun pitelin ponia ja juttelin samalla kaverille, joka piteli vieressä omaa poniaan. Yhtäkkiä vaan kävikin niin, etten enää nähnyt kaveria, kun Lotta sentti sentiltä hivuttautui väliin :D Ovela otus se ainakin on!
Tuomareiden edessä seisotus sujui paremmin kuin hyvin! Lotta pönötti tattina paikallaan lähes koko ajan. Kerran siirsi vähän jalkoja, jolloin korjasin sen uudelleen asentoon. Näyttelyasennotkin löytyi oikeastaan heti. En alkanut pilkuntarkkaan viilaamaan, kunhan oli jalat oikein päin niin se riitti. Ja kun virtaa tammassa riitti, pysyi se myös ryhdikkäänä ja korvat pystyssä koko ajan. Helppo tapaus siis, ihan kun omien koirien kanssa olisi kehässä ollut :D (ja nehän siis esiintyvät täydellisesti - ainakin miun mielestäni, köh...)
Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin Lotan pisteet! Meitä edellä olivat juuri I-palkinnolla kantakirjattu tamma Katla (joka oli myös rotunäyttelyn BIS), todella kaunis nuori tamma Kerttu (joka sai myös I-palkinnon) sekä juuri äsken I-palkinnolla kantakirjattu miun ihailemani tamma Nasu. Ja näiden jälkeen meidän Lotta!! Vau! Kaksi ensimmäistä saivat ykkösen ja tämän jälkeen Nasu 39 pistettä. Tiesin siis jo, että kakkonen tulee Lotallekin. Sen sijaan yllätys oli todella suuri, kun kuulin kuuluttajan luettelevan pisterivin 8-8-8-7-8 = 39 pistettä ja II-palkinto. Ihan käsittämättömän hieno rivi, ainoastaan käynnistä seiska! Jopa tällä onnettomalla ravilla saatiin liikkeistä kasi. Eikä mitään mainintaa jaloista tai liiasta lihavuudesta tai huonosta lihaskunnosta.
Päin vastoin!! Tuomari tuli antamaan meille ruusukkeen myöskin innoissaan hymyillen. Siinä samalla tuo tokaisi minulle: "A very nice old lady!" Näyttelyn jälkeen kehäsihteeri kertoi vielä, kuinka hurjasti tuo Lottaan ihastuikaan. Ja nimenomaan siihen, kuinka hyväkuntoinen ja upea hevonen se on 20-vuotiaaksi! Ei kuulemma uskoisi sen olevan niin vanha. Tämä jos jokin oli aivan ihanaa kuulla! Lotta sai myös loistavan arvostelun, käännettiin sitä porukalla näyttelypaikalla (no okei, saatiin vielä parempikin käännös fiksummilta ruotsin taitajilta ;)) En kuitenkaan julkaise sitä vielä, niissä kun on aina tulkintaeroja, niin odotellaan virallinen lehteen tuleva käännös, laitan sitten tänne samalla kertaa.
Rotunäyttely saatiin lopetukseen joskus kymmenen jälkeen illalla. Oman kehän jälkeen lastattiin Lotta melko piakkoin koppiin, ja tosiaankin eri kyytiin millä se saapui. Lotta matkasi suoraan Kihniöön heilastelemaan Trollgutenin kanssa. Hiukan tuntui haikealta lähettää tamma taas uusiin maisemiin. Tiedän sen täysin varmaksi, että se stressaa ja ihmettelee siellä. Onneksi aika ei kuitenkaan ole pitkä, ja toivottavasti jo tällä viikolla käymme Lottaa katsomassa! Tietää sitten ainakin sen, ettei ihan yksin ole jäänyt. Lotalle oma lauma ja myös omat ihmiset ovat tärkeitä, se on kyllä tullut tässä kymmenen vuoden saatossa opittua :)
Näyttelyn jälkeen oli norjalaisen tuomarin vielä tarkoitus pitää luento vuonohevosten jalostuksesta. Kello oli tosiaan hurjan paljon, mutta kyllä myö vielä aiheeseen perehdyttiin! Kuulijoita ei hirmuisesti paikalle jäänyt, eikä aikaakaan kauaa tähän uhrattu. Ennemminkin istuttiin keskustellen koneen ääressä ja katseltiin kuvia norjalaisista vuonohevosista. Uskomattoman antoisa oli tämäkin hetki ja opin taas paljon uutta vuonoista! Koko jalostuksen tärkein seikka Norjassa on vuonohevosen oikea tyyppi ja leima. Nämä eivät saa koskaan kadota hevosista!! Tuomari näyttikin vertailuna vierekkäin kaksi pääkuvaa. Toisessa oli aivan uskomattoman kaunis, terhakka, ilmeikäs, vahvaleukainen pienen ja lyhyen ponimaisen, hieman koveran pään omaava ori. Vieressä taas pitkäpäinen, hevosmainen ori, kaiken kukkuraksi lyhyellä otsaharjalla. Nämä kaksi olivat kuin yö ja päivä keskenään!
Totta totisesti, vuonohevosissa ollaan monelta osin menossa liian hevosmaiseen suuntaan, ja rodussa tulee ehdottomasti säilyä ponille ominaisia asioita. Myös liian suuri koko on tullut paikoitellen vastaan Norjassa. Hevonen saa olla jopa hieman yli 150cm, mutta kun oripäivillä oli ollut 154 senttinen ori, se oli jo ehdoton ei jalostukseen. Näistä asioista olisi aina vaan hyvä kuulla lisää ja lisää, koko ajan oppii enemmän.. Tuomari kyllä selitti hyvin yksityiskohtaisesti kuvien kautta, mitä asioita katsotaan niin orissa kuin tammassa, ja mitkä ovat hyviä ja huonoja seikkoja. Samalla luotiin pieni katsaus historiaan, millaisia olivat vuonohevoset ennen, myöhemmin ja missä nyt mennään. Alkuperäiseen tyyppiin tässä ollaan palaamassa, mutta ei mitenkään suoranaisesti kuitenkaan. Ja aina näitä kuullessani ja pohtiessani mie muutun entistä kriittisemmäksi rodun jalostusta kohtaan. Toisaalta, nyt ainakin uskalsin entistä paremmin mielin lähettää Lotan orin luo. Kaunis 39 pisteen tamma lähti treffaamaan aivan uskomattoman hienoa 42 pisteen oria. Ori polveutuu vielä niin vahvoista linjoista, että kyllä näitä kelpaa jalostaa eteenpäin :) Keskellä yötä tulikin viesti puhelimeen, että kotio ovat päässeet ja Lotta mutustelee ruokaa karsinassa. Kylläpä siitäkin sai niin hyvän fiiliksen!
Valtaisan suuri lämmin kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana tekemässä näyttelypäivästä niin onnistuneen ja ikimuistoisen! Sirille tietysti suurin kiitos kaikesta avusta aina paniikkivuodatuksien kuuntelusta kopin ja kuskin hommaamiseen sekä näyttelypäivänä narun päässä roikkumiseen. Maaritille kiitokset upeiden juhlasuitsien lainasta. Annikalla tamman kuskaamisesta orin luo. Yhdistyksen aktiiveille valtavasta työstä näyttelyn eteen. Sekä kaikille muille ihanille ihmisille, jotka olitte paikalla luomassa niin täydellisen tunnelman koko tapahtumaan :)
"A very nice old lady"
 |
| Onnellinen esittäjä ja kaunis tamma kehässä. |
Lotan kanssa ei siis ollut mitään kiirettä saapua paikalle, etenkin kun saatiin karsina vasta iltapäivästä alkaen. Eihän sitä olisi kukaan pidellyt tuntikausia narun päässä. Mie vaan halusin kovasti päästä näkemään kaikki kantakirjaan tarjottavat tammat, sekä tietysti myös kuvaamaan. Olen jo niin kauan kaikki vuonistapahtumat kuvannut, että toki kaikki olettivatkin miun olevan paikalla ;) Ja kun joka tapauksessa kaikista tammoista tarvitaan hyvä rakennekuva lehteen ja nettisivuille, pääsee tässäkin asiassa huomattavasti helpommalla ottamalla kuvat itse... Lopulta siis päädyttiin siihen ratkaisuun, että mie lähden aamulla Kiljavalle ja Siri tulee Lotan kanssa perässä. Etenkin kun Sirin serkku lähti ponin sinne vetämään, ja oltaisiin joka tapauksessa tarvittu kaksi autoa, oli tämä ratkaisu kaikin puolin hyvä.
Kaikki kantakirjattavat tammat olivatkin jollain tapaa entuudestaan tuttuja. Kaikki myös kantakirjaan hyväksyttiin, ja upeasti saatiin myös kaksi I-palkinnon tammaa! Toinen näistä on miun vuosikausia ihastelemani Nasu. Tuossa hevosessa on vaan kaikki kohdallaan, eikä valkohallakko väritys yhtään haittaa asiaa ;D Vakuutin kyllä, että se tulee saamaan I-palkinnon, ja juuri näin siinä kävi. Kantakirjauksien jälkeen jatkui nuorten kehä, ja siellä vasta upeita varsoja tulikin vastaan. Tuomari tätä oikein kommentoi, että on hienoa nähdä, kuinka laadukkaita varsoja Suomessa kyetään kasvattamaan näinkin pienestä rodun kannasta huolimatta. Ja se on kyllä totta, Suomen vuonohevosjalostus on tällä hetkellä erittäin hyvissä kantimissa!! Tämä on saatu kuulla varmaankin jokaiselta täällä arvostelemassa käyneeltä norjalaistuomarilta :)
 |
| Siri ja Lotta hengailemassa kehiä odotellessa... |
Saatiinkin Lotta melkein heti karsinaan syöpöttelemään. Siellä saatiin hyvin pestyä viimeiset läntit pyllystä, siistittyä partakarvat ja kyllästettyä poni show shinella. Lotalla on tapana stressata uusia paikkoja, se on muutenkin niin läheisriippuvainen laumasielu, ettei tästä kovapäisestä pomosta ihan äkkiä uskoisi. Vaan niinhän siinä taas kävi, että tamma aloitti karsinassa sensortin huutamisen ja ramppaamisen, että se oli pakko hakea ulos narunpäähän. Onneksi welshit alkoivat olla jo melkein lopuillaan siinä vaiheessa, vaikka kyllä saatiin odotella.... Joskus puoli seitsemän maissa taidettiin lopulta päästä rotunäyttely aloittamaan?
 |
| Ihanat tytöt! |
Myö oltiin Lotan kanssa kehässä ryhmän ensimmäisinä. Seitsemän tammaa oli mukana Lotan luokassa, eli yli 4-vuotiaissa tammoissa. Hieman harmittelin tätä sijaa, sillä Lotta pörhöilee muita hevosia niin paljon, että olisi ollut paljon ryhdikkäämpi ja pirtsakampi kaverin perässä kävellessä. Mutta hyvin myö selvittiin kärjessäkin. Ennen kehään menoa Lotta oli tuttuun tapaansa höröttelevä, huuteleva ja steppaileva poni. Hetkeäkään ei voinut seistä ihan paikallaan, vaan aina kintut kuin itsestään hipuivat eteenpäin. Huomasin tämän hyvin, kun pitelin ponia ja juttelin samalla kaverille, joka piteli vieressä omaa poniaan. Yhtäkkiä vaan kävikin niin, etten enää nähnyt kaveria, kun Lotta sentti sentiltä hivuttautui väliin :D Ovela otus se ainakin on!
Ehdin jo ennen kehää pelätä sitäkin, miten saan tamman ravissa pysymään käsissä ja hiljentämään käyntiin. Lotta kun meinasi jo tutulla kentällä treenatessakin innostua juoksemisesta, ja sain tosissaan nykiä sen pysähtymään. Saati sitten nyt, kun oltiin vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä ja tammalla pää täynnä pönttöilyenergiaa. Otettiin muutama ravipätkä ennen kehää, ja Lottahan lähti kerran niin vauhdilla kiitämään, että ampaisi laukalle. Siis Lotta?! Ennen kehää tuli kyllä niin mahtavaa ravia paikoitellen, että sen itsekin vieressä juostessa huomasi, kuinka tamma venytti ja leijui upeaa askelta. Vaan eipä sitten saatu tätä kehään...
 |
| Ravitreeniä ennen kehää. Lotan ilme kertoo kaiken! |
 |
| Fiksu tamma poseeraa ryhdikkäännä korvat pystyssä tuomarin silmien alla. |
Juoksemiset eivät enää niin onnistuneetkaan. Mie olin jo todennut, että Lotta liikkuu ihan nätisti ja rennosti kehässä, ei mitään sinkoiluja, joten ajoin sitä reippaasti raviin lähdössä. Silti tamma liikkui todella nihkeästi ja haluttomasti ensimmäisen pätkän. Ehkä johtuen siitäkin, että juostiin poispäin muista hevosista kohti kentän aitaa. Toiseen suuntaan saatiinkin sitten reippaampaa liikettä. Silti vaan tuntui, että juoksin tosi hitaasti ja koko ajan hevosta hoputtaen, ei tietoakaan siitä, että olisi itse saanut pinkoa täysillä.. Pöh.
 |
| Töpö-töpö ravia kunniakierroksella. |
Tuomari vaikutti jo siinä arvostellessaan Lottaan tyytyväiseltä. Kävi kokeilmassa selkää ja jalkoja, ja kuulin tietysti mitä niistä höpisi. Hyvää oli kaikki. Arvostelun jälkeen tuomari hymyili vielä minulle oikein leveästi, kun kiitti ja siirryttiin sivuun odottelemaan. Loputtomalta tuntuneen kehän laidassa seisoskelun jälkeen oli kaikki tammat arvosteltu ja meitä alettiin sijoittaa järjestykseen kehässä. Heti alkuun pari tammaa käskettiin meidän edellemme kävelemään, ja ajattelin vaan siinä, että älkää nyt ihan hännille pudottako! Yllätys olikin suuri, kun jäätiin porukan keskimmäisiksi (4/7), kun sijoitettiin lopulta riviin seisomaan.
 |
| Matkaavoittava askellus käynnissä! Ööö.. Tai sitten ei :D |
Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin Lotan pisteet! Meitä edellä olivat juuri I-palkinnolla kantakirjattu tamma Katla (joka oli myös rotunäyttelyn BIS), todella kaunis nuori tamma Kerttu (joka sai myös I-palkinnon) sekä juuri äsken I-palkinnolla kantakirjattu miun ihailemani tamma Nasu. Ja näiden jälkeen meidän Lotta!! Vau! Kaksi ensimmäistä saivat ykkösen ja tämän jälkeen Nasu 39 pistettä. Tiesin siis jo, että kakkonen tulee Lotallekin. Sen sijaan yllätys oli todella suuri, kun kuulin kuuluttajan luettelevan pisterivin 8-8-8-7-8 = 39 pistettä ja II-palkinto. Ihan käsittämättömän hieno rivi, ainoastaan käynnistä seiska! Jopa tällä onnettomalla ravilla saatiin liikkeistä kasi. Eikä mitään mainintaa jaloista tai liiasta lihavuudesta tai huonosta lihaskunnosta.
 |
| Täydellinen fiilis!!! |
Rotunäyttely saatiin lopetukseen joskus kymmenen jälkeen illalla. Oman kehän jälkeen lastattiin Lotta melko piakkoin koppiin, ja tosiaankin eri kyytiin millä se saapui. Lotta matkasi suoraan Kihniöön heilastelemaan Trollgutenin kanssa. Hiukan tuntui haikealta lähettää tamma taas uusiin maisemiin. Tiedän sen täysin varmaksi, että se stressaa ja ihmettelee siellä. Onneksi aika ei kuitenkaan ole pitkä, ja toivottavasti jo tällä viikolla käymme Lottaa katsomassa! Tietää sitten ainakin sen, ettei ihan yksin ole jäänyt. Lotalle oma lauma ja myös omat ihmiset ovat tärkeitä, se on kyllä tullut tässä kymmenen vuoden saatossa opittua :)
Näyttelyn jälkeen oli norjalaisen tuomarin vielä tarkoitus pitää luento vuonohevosten jalostuksesta. Kello oli tosiaan hurjan paljon, mutta kyllä myö vielä aiheeseen perehdyttiin! Kuulijoita ei hirmuisesti paikalle jäänyt, eikä aikaakaan kauaa tähän uhrattu. Ennemminkin istuttiin keskustellen koneen ääressä ja katseltiin kuvia norjalaisista vuonohevosista. Uskomattoman antoisa oli tämäkin hetki ja opin taas paljon uutta vuonoista! Koko jalostuksen tärkein seikka Norjassa on vuonohevosen oikea tyyppi ja leima. Nämä eivät saa koskaan kadota hevosista!! Tuomari näyttikin vertailuna vierekkäin kaksi pääkuvaa. Toisessa oli aivan uskomattoman kaunis, terhakka, ilmeikäs, vahvaleukainen pienen ja lyhyen ponimaisen, hieman koveran pään omaava ori. Vieressä taas pitkäpäinen, hevosmainen ori, kaiken kukkuraksi lyhyellä otsaharjalla. Nämä kaksi olivat kuin yö ja päivä keskenään!
Totta totisesti, vuonohevosissa ollaan monelta osin menossa liian hevosmaiseen suuntaan, ja rodussa tulee ehdottomasti säilyä ponille ominaisia asioita. Myös liian suuri koko on tullut paikoitellen vastaan Norjassa. Hevonen saa olla jopa hieman yli 150cm, mutta kun oripäivillä oli ollut 154 senttinen ori, se oli jo ehdoton ei jalostukseen. Näistä asioista olisi aina vaan hyvä kuulla lisää ja lisää, koko ajan oppii enemmän.. Tuomari kyllä selitti hyvin yksityiskohtaisesti kuvien kautta, mitä asioita katsotaan niin orissa kuin tammassa, ja mitkä ovat hyviä ja huonoja seikkoja. Samalla luotiin pieni katsaus historiaan, millaisia olivat vuonohevoset ennen, myöhemmin ja missä nyt mennään. Alkuperäiseen tyyppiin tässä ollaan palaamassa, mutta ei mitenkään suoranaisesti kuitenkaan. Ja aina näitä kuullessani ja pohtiessani mie muutun entistä kriittisemmäksi rodun jalostusta kohtaan. Toisaalta, nyt ainakin uskalsin entistä paremmin mielin lähettää Lotan orin luo. Kaunis 39 pisteen tamma lähti treffaamaan aivan uskomattoman hienoa 42 pisteen oria. Ori polveutuu vielä niin vahvoista linjoista, että kyllä näitä kelpaa jalostaa eteenpäin :) Keskellä yötä tulikin viesti puhelimeen, että kotio ovat päässeet ja Lotta mutustelee ruokaa karsinassa. Kylläpä siitäkin sai niin hyvän fiiliksen!
 |
| Lotan yleisin ilme Kiljavalla :) |
Valtaisan suuri lämmin kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana tekemässä näyttelypäivästä niin onnistuneen ja ikimuistoisen! Sirille tietysti suurin kiitos kaikesta avusta aina paniikkivuodatuksien kuuntelusta kopin ja kuskin hommaamiseen sekä näyttelypäivänä narun päässä roikkumiseen. Maaritille kiitokset upeiden juhlasuitsien lainasta. Annikalla tamman kuskaamisesta orin luo. Yhdistyksen aktiiveille valtavasta työstä näyttelyn eteen. Sekä kaikille muille ihanille ihmisille, jotka olitte paikalla luomassa niin täydellisen tunnelman koko tapahtumaan :)
Hienoja kuvia taas ja ihanan pörheä tamma! :)
VastaaPoista